perjantai 31. heinäkuuta 2015

Loman lopuksi

Taas meni neljä viikkoa niin, että ei sitä oikein edes ehtinyt tajuamaan. Aika paljon tullut kotona puuhasteltua kaikkea ulkona ja suuremmat matkailut jäi Joroisten tienoille. Onhan vielä toki tulossa Ahvenanmaan kisamatka, että vielä on matkustelua jäljellä :D Kotona on vaan kiva olla.

Siellä on pupu keskellä kuvaa vaikka ei näy mihinkään :D Oikealla olevia kiviä uudelleen sijoitettu melkein koko loma ja homma jatkuu uuden terassin myötä...

Kuluneella viikolla olen tainnut valmistautua ainakin jollain tasolla huomiseen perusmatkaan. Olen myös joutunut taas palamaan totuuden pariin, että pakko se on juosta vaan enemmän. Pyörää on tullu sotkettua ihan tarpeeksi ja vaikka juostukin on, niin sitä pitäisi vaan vääntää enemmän. 


Lauantaina, kun kello näytti palautunutta lähdin siis juoksemaan. Tuntui ihan kamalalta. Jalat painoivat tonnin ja sattui vaikka mihin. Vasta neljännellä kilometrillä alkoi vähän toimimaan paremmin. Ei se silti mitään juhlaa ollut missään vaiheessa. Juoksin kuitenkin kiukulla melkein 13 km, vaikka vähempikin olisi riittänyt. Tämä on vaan tätä, kun jotain päätän niin sen teen :D Ilmeisesti palautuminen oli vielä vähän vaiheessa tai kroppa ainakin tukossa.

Maanantaina juoksin uudestaa 11 km. Se tuntui jo huomattavasti paremmalta. Eli ei siis mennyt lauantain lenkki ihan reisille, koska tiistain hieronnassa ei jalat olleet pahemmin jumissa. Ihmeellistä. Selkäkin alkanut olemaan ihan ok. 

Juoksin taas vanhaa järvenpohjaa

Keskiviikkona nykäisin sitten vaihteeksi pyörällä vähän kovemman lenkin. 27 km melkein lyhyen matkan kisasykkeillä. Kiitettävästi kulki, toivottavasti huomenna myös.

Eilen ajattelin juosta taas, muuta päivä Serenassa laskemassa vesiliukumäkiä perse ruvella hyydytti aika täysin. Hauska käydä, kun ensimmäisestä kerrasta ehtinyt jo vierähtää melkein 20 vuotta! 

Tornadomäki oli pelottava. Tärisin sen jälkeen, kun se pyöritys lopussa oli melko kuumottava, mutta siisti. Half pipessa, joka oli ulkona sellainen rengasmäki, nitkautin niskani... En vain pystynyt  pitämään päätäni melkein pystysuoran pudotuksen jälkeen, kun rengas osui mäkeen. Taaksepäin naps, mutta ei nyt tuntuisi tulleen mitään pahempaa damagea. Vähän on kaulan lihakset kipeät...

Irtonahat alkoivat irtoilemaan Serenan jäljiltä :D

Nyt pitäisi enää päättää mennäänkö Lahteen jo tänään vai herätään huomenna viideltä ja mennään kotoa sinne. Itse olisin sen tänään kannalla, kun saisi nukkua jopa tunnin pidempään siellä ja voisi hoitaa ilmottautumisen ja stressata ehkä vähän vähemmän ;) Starttihan on jo 8:45. Kauhistuttavan aikaisin, kun en ole tainnut herätä kuin viimeksi Joroisille aikaisemmin.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Palauttavaa elämää

Viikko vierähtänyt ensimmäisestä puolenmatkan triathlonista Joroisilla. Enää ei harmita pahemmin ja odotan jo kesän kahta viimeistä kisaa iloisella mielellä. Toinen niistä onkin jo viikon päästä Lahdessa. Siellä kirmaan perusmatkan pitkästä aikaa. Tämän kesän ainut.

Viikko sitten kisan jälkeen suunnattiin Konnevedelle korpeen teräsmiehen ystävien mökille, missä oli hyvät bileet. Itse olin vaan niin väsynyt, että taisin olla vähän väsynyttä seuraa. Söin vaan kaksin käsin koko illan :D Syömistä hieman haittasi kipeä kitalaki. Ilmeisesti suola teki tehtävänsä tai yksinkertaisesti kokonais rasitus teki sen, kun ei siihen sattunut koko aikaa. Välillä tuli vaan kipukohtaus ja silloin ei pystynyt syömään. Kaikesta huolimatta savusauna oli kyllä ihana ja maisemat ja se luonnon rauha. Hyttyset vaan söivät kintut pahemman kerran ja näin "kaupunkilaisena" se oli aika ahdistavaa. 

Ihmettelin vähän, kun oli vielä seuraavanakin päivänä vasemman jalan polvitaive kipeä. Olin epäillyt kisassa saamaani paarmanpuremaa siitä, mutta tajusinkin sen johtuvan varpaista. Olin viimeisellä juoksukierroksella käpristänyt nahoistaan luopuvia kipuilevia varpaita niin, että kävi sitten pohkeen yläosaan. Siihenkin vaivaan löytyi helpotus, kun mentiin seuraavaksi Peurunkaan. Kelluin kylpylässä pari tuntia erilaisissa porealtaissa sillä aikaa, kun teräsmies koitti kellottaa uutta ennätystä liukumäessä... :D Uhmasin kylmää ja kipua ja kävin myös kolme kertaa seisomassa kylmäaltaassa. En olisi varmaan muuten, mutta vieressä oli kuuma-allas mihin pääsi sitten lämpiämään, niin ei ollut pelkoa siitä, että alkaisi särkemään jalkoja. Kaikki tämä auttoi ja pystyin taas kävelemään.

Kaunis ilta Peurungassa. Jos en olisi ollut niin loppu, niin siellä olisi ollut myös mahtavat ulkoilumaastot. Toisella kertaa sitten :)
 
Maanantaina jatkettiin matkaa Jyväskylään hengailemaan ja oltiin yötä Paviljongin hotellissa. Täytyy kyllä sanoa, että siinä oli toinen huippumesta tälle reissulle. Huone oli moderni ja kaunis ja juuri sellainen mitä odotan hotellihuoneen olevan. Ravintola oli aivan priima. Ei tarvitse miettiä kahta kertaa minne menee seuraavan kerran, kun käy Jyväskylässä, jos haluaa hotelliin :D 

Seitsemännen kerroksen maisemat sängyltä kuvattuna

Tiistaina piti lähteä kotiin, kun oli illalla hieronta. Onneksi olikin. Selkä oli taas uhkaavasti jumissa kisasta ja autossa istumisesta. Olin pelännyt kisassa juoksuosuudella ensimmäisellä kierroksella, että pääsenkö maaliin, kun alkoi hieman taas sattumaan. Selkä veti varmaan vaan taas jumiin siinä, kun ei pahempaa ilmennyt kuitenkaan. Hieronnan jälkeen oli ihan uudesti syntynyt olo. Jalat taas eivät olleet juurikaan jumissa, mikä hieman hämmästytti... Taisin juosta käsilläni :D

Numerot lähtivät hotellin kylpyammeessa, mutta rusketusrajat jäi

Keskiviikkona päätin lähteä kävelylle sateisesta säästä huolimatta. Ensimmäisen kilometrin jälkeen en ollut ihan varma oliko se hyvä idea sittenkään. Tuntui, että ei jaksa. Kävelin hiljalleen kuitenkin ja parin kilometrin kohdalla oli onneksi Myllykukko, niin pääsin vessaan. Lähti vähän nesteet liikkelle. Sitten alkoi aurinkokin paistamaan ja tuli hiki veden pitävässä takissa. Jatkoin matkaa hissukseen vaellusreitillä ja pysähdyin välillä huilaamaan. Pari tuntia ja 7 km tuli hissuteltua. Sen jälkeen parin tunnin päikkärit, kun olin niin puhki. 

Kävely ei tainnut kuitenkaan olla pahasta, koska torstain pikku pyöräily tuntui taas hyvältä. Piti tehdä ihan lyhyt lenkki, mutta siltä lenkiltä olikin tie poikki sillan korjauksen takia. Ihan hyvä, että vaihtavat sen puisen rotiskon, mutta sitten vettä oli tullut niin paljon, että uusi silta oli lähtenyt kai vähän liikkelle. No siinä sitten uukkari ja lähdin ajamaan toista kautta ja matkaa tuli vain vähän enemmän alkuperäisestä suunnitelmasta.

Testasin samalla laskettua ajoasentoa. Ei lainkaan hassumpi. Tuntui suorastaan rennommalta ajaa ja ehkä tuo selkäkin kestää paremmin. Jonkun sentin se taisi tippua ja teräsmies oli ottamassa enemmänkin, mutta piti jarrutella :D Koitetaan nyt ensin tuolla.

Uusi treenihaalarikin tuli hankittua. Todella hyvä.

Pyörään vaihdettiin myös aika-ajotangot ennen Joroisia. Ne melkein suorat alkuperäiset kävivät niin ranteilleni pidemmän päälle ja samalla käännettiin vaihteet eli nyt on käänteinen vaihdekaavio. Vähän jännitti miten hanskaan sen kisassa, mutta se meni aika kivuttomasti. Ajoasento muuttui huomattavasti tukevammaksi tankojen vaihdon myötä ja vaihteiden vaihto itseasiassa helpommaksi. 

Työnalla

Tuolla setillä sitä nyt mennään

Eilisestä eli perjantaista tuli lepopäivä, no tulihan sitä käveltyä, kun tuli pyörittyä Helsingissä mm Kasvitieteellisesä puutarhassa. Olen pitkään halunnut käydä siellä ja vasta nyt 10 vuoden täällä päin asumisen jälkeen pääsin sinne asti. Mahtava paikka. Ihan uskomattoman hienoa nähdä miten erilaista kasvillisuus on muualla. 

Lummehuone taisi olla paras

Tänään kellokin näyttäisi, että olen palautunut ja ehkä sitä uskaltaakin sen kunniaksi tehdä jotain enemmän. En vielä tiedä mitä, mutta kyllä sitä aina jotain keksii.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Joroisten puolikas

Nonni. Nyt sekin on testattu ja olipahan reissu. Ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin, mutta selvisin kuitenkin maaliin asti. Sen opin matkalla, että kyseessä on niin pitkä reissu, että mitä tahansa voi tapahtua. Ei se ollut mitenkään ylitsepääsemättömän tuntuinen missään vaiheessa, mutta oli sitä helpottunut, kun se oli ohi.

Piti kirjoittaa jo aikaisemmin viikon kuulumisia, että saisi pelkän kisastoorin tehtyä, mutta oli yllättäen niin kiirettä ja sitten väsy, että täytyy tiivistää se tähän alkuun. 

Maanantaina juoksin vähän tiukemman setin, kun huomasin, että minulla on noin 40 min aikaa ennen kuin sadepilvi saapuu. Arvioin ajan sadetutkasta ja aika tarkka oli, kun alkoi satamaan juuri, kun pääsin takaisin kotipihaan. Kuusi kilometriä siinä kipitin ja se oli aivan ihanaa pitkästä aikaa juosta kunnolla. 

Tiistaina kaikki kolme lajia, ei mitenkään pitkiä siivuja, mutta kuitenkin. Onnistuin ajamaan pyörällä hiirenkin yli ja meinasi tulla vähän paha mieli. Hölmö elukka juoksi suoraan takarenkaan alle ja se lörts, naks, skviiks ääni ei mitenkään hivellyt korvia. Järkytyksestä jotenkin selvittyäni ajoin seuraavaksi melkein kyyn päälle. Onneksi ehdin juuri väistämään, koska minun tuurilla se olisi ollut vähintään nilkassa kiinni sen jälkeen :P Näistä traumaattisista hetkistä huolimatta kaikki sujui hyvin. Uinti kulki, pyörä kulki ja samoin juoksu. Olin valmis kisaan kolmen viikon kärsimyksistä huolimatta.

Torstaina alkoi sitten matka Joroisia kohti. Pysähdyttiin yhdeksi yöksi Nokialle ja jätettiin koira sinne. Illalla piti käydä juoksemassa lyhyt pyrähdys, kun olin niin täynnä virtaa ja olisin halunnut päästä jo kisaamaan :D 3 km pikku hölköttely teki ihan gutaa ja vähän rauhoitti levotonta oloa.

Perjantaiaamuna lähdettiin sitten matkaan suuntana ensin Varkaus. Satuttiin saamaan paria päivää aikaisemmin hotellihuone sieltä Scandic hotel Oscarista. Tyhjättiin sinne ensin ylimääräiset tavarat autosta ja jatkettiin sen jälkeen Joroisille ilmoittautumaan kisaan ja vein kamat paikoilleen vaihtopaikoille. Sitä ennen oli jännittänyt niin, että oksetti. Kun kamat oli paikoillaan, oli ihan tyyni olo. Olin muistanut kaiken ja homma oli hyvin hanskassa, ainakin siihen asti. Iltapalaksi vielä pizzaa ja kunnon yöunet päälle.

Aika kiva huone

Aamulla heräsin positiivisesti yllättyneenä siitä, että olin nukkunut kuin tukki. Sitä edesauttoi varmasti hotellin hävyttömän hyvät sängyt. En ole varmaan eläessäni nukkunut hotellissa niin hyvässä sängyssä. Mesta oli muutenkin todella viihtyisä. Poikkesi selvästi keskitasosta parempaan päin.

Aamupala napaan ja sen jälkeen dynaamiset venyttelyt, että ei hajoaisi mikään paikka kisan aikana. Nyt jännitti taas aavistuksen. Teräsmies pudotti minut kamoineni Valvatukselle ja lähdin vierimään kohti pyörää. Laitoin pullot pyörään ja höpöttelin tuttujen kanssa, ja koitin pysyä rauhallisena. Siinä vaiheessa, kun lähdin viemään pyöräkamoja telineeseen tajusin mitä olin unohtanut autoon, nimittäin ensimmäisen geelin. Aloin yökkimään, kun iski pieni stressi. Lassella oli onneksi ylimääräisiä, olisi itsellänikin ollut pyörässä varageeli, mutta ei tarvinnut nyt sitä ottaa. Teräsmies ilmestyi aidan viereen ja täytettiin pyörän renkaat. Ei laitettu kuin 7 bar, että ei sitten tarvitse kyynelehtiä uimasta tullesta, että on renkaat paukkuneet auringossa.

Hetken siinä vielä kiemurtelin ja aloin venyttämään märkkäriä päälle, että pääsee pulahtamaan vielä ennen starttia. Vesi tuntui kylmältä melko lämpimän ilman vastapainoksi. Ei se ollut kuitenkaan paha. Uinti tuntui pitkästä aikaa hiton hyvältä, mitä siinä muutamat kymmenet metrit uin. Sitten se geeli ja vähän juotavaa ja lähtökarsinaan jännittämään. Oli pukannut pikku stressiä siitäkin, kun katselin lähtöjärjestystä ja oman ikäsarjani 25-29 miehet ja naiset lähtivät samaan aikaan eli, joku 140 tyyppiä. Ei siinä vielä mitään, mutta se alkoi jo vähän hirvittämään, kun tajusin, että kaikki ikäsarjojen miehet eli joku ~1000 äijää lähtee meidän perään. Porrastetusti, mutta kuitenkin. Oli pieni pelko persiissä sanan mukaisesti. 

Lievästi pahoinvoivana

Menin oikeaan laitaan ja päätin uida poijulinjaa aika pitkälti. Tiesin sen olevan riskialtista seutua, mutta otin sen riskin kuitenkin :D Startti törähti ja matka alkoi. Ensimmäinen suora meni vähän pohtiessa mitenköhän vasen haria ja selkä viihtyy. Takasuoralla uskalsin jo vähän lisätä vauhtia, kun ei ollut ilmennyt ongelmia tai edes uhannut ilmetä. Sitten joku oman ikäsarjan herrasmies päätti lähteä uimaan poikittain ja täräytti pää edellä suoraan meikäläisen leukaan. Se sattui. Tyyppi tuli vielä niin nopeasti, että en ehtinyt edes huomata ennen kuin jo osui. Siitä tällistä selvittyäni alkoi niitä äijiä paukata takaa hirveää kyytiä ohi. Hihittelin vaan vähän itsekseni, että täällä sitä mennään, minä ja muut pojat :D Viimeisen käännöksen poijulla oli aavistuksen ahdasta. Ei tullut kyllä pahemmin osumaa mistään suunnasta ja loppusuora alkoi. Nyt uskalsin jo uida kovempaa, kun tiesin, että kohta se on ohi. Uintii tuhraantuui ehkä pari minuuttia enemmän, kun olin odottanut, mutta ei se mitään. Parempi niin, kuin kramppi taas hartiassa tai jossain. Aika oli jotain 40 min.

Sinne sitä lähdettiin, olen keskellä kuvaa oikea käsi hassusti ilmassa
Pukua pois (kuva Timo Kananoja)

Vaihto meni sujuvasti tuttuun tapaan ja siihen käytin ~4:30 min.  

Kuoriutumista ja kevyttä jutustelua

Numerolappua jalkaan :D

Pyörä matkaan

Ja mäkeä kiipeämään

Sitten päästään siihen vaiheeseen kisaa, joka kasvatti v-käyrää koko matkan. Pyöräily, josta niin tykkään, oli melkein koko matkan väistelyä. Ukkoo paukkas ohi lähes koko ajan sellaisissa suklaajunissa, että alkoi jo vähän vituttamaan jossain vaiheessa niiden väistely. Toiset meni nätisti ohi, mutta sitten tuli näitä lössejä missä huomasi, että 10 m peesiraja oli aika suhteellinen käsite 10 cm ylöspäin. Eikä siinä mitään, kun jokainen joka ajoi junissa voi vaan miettiä hiljaa itsekseen, että voiko olla ylpeä "omasta" ajastaan pyöräilyssä. Mutta se, että mennään ohi niin läheltä, että hyvä etten maistanut ohittajan hikeä suussani ja tullaan suoraan eteen, niin että melkein osui eturenkaaseeni pisti vituttamaan. Eikä meinannut aina tien leveys riittää edes... Ajoin itse reunaviivan päällä, kun pelkäsin jääväni alle, mutta silti mentiin kylkeä hipoen ohi. Loppuvaiheessa aloin haistattelemaan näille tyypeille, kun olin jo niin kypsä. Tuskin kuulivat, mutta helpotti ainakin vähän omaa vitutusta. Oma pyöräily kärsi hiukan tästä, kun piti himmata aina, että pitäisin itse sen 10 m välin. 


Kisainfossa kerrottiin, että ei haluta antaa rankkuja, vaan jokaisen pitäisi itse ymmärtää turvallisuus seikat, mutta kun sedillä ja tädeillä on hullunkiilto silmissä ja miehisyys/kunnia kärsii tai jotain, jos ei aja veren maku suussa koko matkaa, niin ei siinä paljon turvallisuus kiinnosta. Muiden ainakaan. Kyllä niitä rankkuja pitää antaa, kun ihminen on pääsääntöisesti niin tyhmä eläin, että menee aina siitä mistä aita on matalin, jos kukaan ei vahdi.

No, tulipahan ajettua niin rauhassa, että ei tullut oikeastaan edes hiki. En saanut juotua edes kaikkia kolmea pulloa tyhjiksi. Pyöräilyyn meni aika lailla suunniteltu aika kuitenkin 2 h 54 min. Alle kolme tuntia oli tavoitteenani. Harmillisesti yhteenkään kuvaan en ole sattunut, kun teräsmieskään päässyt reitille kuvaamaan :(

Pyörä-juoksu vaihtoon meni aika sama aika kuin edelliseenkin, mutta ensimmäinen kysymys oli missä on vessa? Olin koko kolme tuntia kärsinyt pissihädästä, mutta en halunnut kesken pyöräilyn mennä vessaan, kun siinä on vaarana se, että jalat vetää pökkelöiksi. Olin päättänyt kestää. Lenkkarit jalkaan, lippis ja lasit päähän, geelivyö paikoilleen ja numero eteen, niin pääsin metsästämään pasi kuikkaa :D 

Juoksu lähti yllättävän hyvin liikkeelle ja olin ihan fiiliksissä. Ensimmäisen kilometrin jälkeen aloin vaan katselemaan vähän huolissani sykettäni, joka oli aivan liian kova siihen matkaan nähden mikä oli vielä juostavana. Sen olisi pitänyt alkaa jo putoamaan, mutta kun ei. Koitin kävellä aina vähän, että sain sen sinne minne pitikin, mutta heti kun lähdin juoksemaan se pomppasi taas lähelle anakynnystä. Sen takia energiaakin meni enemmän kuin olin ajatellut eli geeliä meni 20 min välein. 

Jiihaa pääsin juoksemaan

Syke alkoi jo ahdistamaan



Selvitin ensimmäisen kierroksen jotenkuten ja toisen kierroksen alussa pysähdyin HyPyn mahtavalle huoltopisteelle ja ryystin kokista kuin henkeni hädässä. Se litku ei ollut ikinä maistunut niin hyvältä jostain syystä. Otin myös suolaa, kun en keksinyt hädissäni mitään muuta. Se oli virhe. Tuntui, että suu olisi palanut ja olo paheni vaan entisestään. Sätkin seuraavalle juottopisteelle ja join vettä ja urheilujuomaa. Suu tuntui sentään edes paremmalta. Siitä alkoikin sitten tajunnan rajamailla osuus. Sen muistan, että havaitsin sormieni turvoneen ja aloin kaivamaan geelejäni esille etsien missä on parhaat suolot, kun epäilin niiden menneen sekaisin yllättävästä lämpöaallosta.

Toisen kierroksen alussa vielä hymyilytti

Hetkeä myöhemmin itketti

Kolmannen kierroksen alussa teräsmies tuli ja pelasti Lakrisaleilla, joita oli käynyt ostamassa S-marketista minulle. Meinasi tulla yökki siitäkin, kun oli niin väkevä makuelämys kuivaan suuhun, mutta tiesin sen auttavan ja kirosin itseäni, kun unohdin nekin autoon. Olo lähti kohenemaan, vaikka ei se juoksu mennyt vieläkään niin kuin piti. Vauhti oli samaa luokkaa mitä juoksen normaalisti alle 140 sykkeillä... 

Viimeisellä kierroksella, kun Lakrisal alkoi jo auttamaan

Olin luopunut kuuden tunnin alituksen tavoittelusta jo ajat sitten ja se harmitti niin, että itketti. Viimeiset kaksi kilometriä juoksin minkä pystyin ja unohdin sykkeet. Yleisön kannustus oli pelkkää huminaa ja tuijotin vaan maaliporttia, kun kirmasin kauhealla kiukulla loppuun. Kiukku oli ainut mitä oli enää jäljellä minussa. Maalissa lysähdin maahan ja sain mitalin kaulaan ja tiedustelut, että olenko kunnossa. Olin minä. Vähän pettynyt vain. Etsin teräsmiehen joka oli ainakin ylpeä suorituksestani :) Olin niin puhki, että hengittäminenkin kävi työstä. Loppuaika 6 h 18 min. Juoksuun tuhrautui 2 h 33 min eli puolituntia enemmän kuin piti.



I'm done

Kiukutti

Kiitos huolenpidosta, olen kunnossa


Kyllä se on tällä tahdonvoimalla "Death before DNF". Moni olisi varmaan luovuttanut leikin siinä meikäläisen toisella kierroksella, kun en enää tajunnut mitään. Onneksi se oli siellä metsässä, niin kukaan sivullinen ei ehtinyt huolestumaan sentäs :D

Keksin tätä kirjoittaessa senkin varmaan miksi sykkeet oli korkeat ja salmiakki auttoi, jonka jälkeen olo lähti kohentumaan. Minulla on matala verenpaine jo muutenkin ja ilmeisesti se pitkässä rasituksessa putoaa entisestään. Sydämeni on vielä malliltaan normaalia pienempi, joku pisaran mallinen, eli se joutuu koville. Verenpaine siis tippui, joten kroppa koitti kompensoida nostamalla sykettä ja siinä meni kaikki sekaisin. 

Damaget, mitä reissusta tulivat jäivät kolmeen vasemman jalan pienimpään varpaaseen, jotka jotenkin mystisesti hiertyivät toisiinsa talkista ja sukista huolimatta. Leuka oli vähän kipeä vielä sunnuntaina siitä uinnissa tulleesta puskusta. Ensi kerralla pitää muistaa Lakrisalien lisäksi "perserasva" myös varpaiden väliin :D Uusi yritys onkin jo elokuun lopussa Ahvenanmaalla...

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Hengissä vielä

Melko löppönen viikko ollut, kun pitänyt vähän kuulostella selän mielipiteitä kaiken tekemisen suhteen. Hyvältä vaikuttaa vähitellen, mutta ei sitä vieläkään voi laittaa ranttaliksi, että ei mene uudestaan jumiin.

Tiistain hieronta keskittyi kerrankin pelkästään selkään. Sai siinä lonkan syvät lihaksetkin osansa, kun kerrankin oli pinta niin hyvä, että pääsi sinne ytimeen. Auts. Selkäkin oli melko auts, mutta parani loppua kohden. 

Keskiviikkona lähdin sitten kävelylle vetrein lihaksin ja pistelin menemään pari tuntia tuota seitsemän veljeksen vaellusreittiä. 11 km siinä tuli sitten käveltyä ja kyllä silläkin jalat saa kipeiksi :D Ne tiistaina auotut lihakset olivat ihmeissään, mutta en usko, että pahalla tavalla.

Puita pitkin

Vähän vesi matalalla


Uskaltauduin uudestaan lenkille torstaina. Se oli sellainen kävely juoksu. Kävelin ensimmäisen kilometrin, toisen juoksin, mutta alko tuntumaan vähän häijyltä selässä, niin kävelin taas kilometrin. Sitten lähdin taas varovaisesti juoksemaan ja juoksin loppu matkan siitä 8 km, mitä lenkille tuli mittaa. Viimeinen kilsa tuli juostua kovempaa, koska pelkäsin, että alkaa satamaan hetkellä millä hyvänsä. No ei alkanut ja siinä pelossa, että selkä jumahtaa vetäisin dynaamiset venyttelyt juoksun päälle. Se ehkä pelasti tilanteen, koska en tullut kipeämmäksi.

Huikeat maisemat

Perjantaina piti tehdä jotain, mutta siitä tuli lepopäivä, kun tuli tehtyä kaikkea muuta. Saattoi olla ihan hyvä, koska lihakset olivat hivenen hellinä edellispäivän juoksemisesta. Eihän tässä nyt enää mitään hätää ole, mutta pitäisi saada vaan itsensä toimintakykyiseksi ensi lauantaita ajatellen...

Lauantaina otin sitten perjantainkin edestä toimintaa ja lähdin pyöräilemään ihan kunnolla. Ajattelin ajaa Linnatuuleen ja takaisin eli 42 km suuntaansa. Jossain vaiheessa mietin, kun oli niin rapsakka vastatuuli, että ihan sama 1½ h suuntaansa pääsin sitten mihin pääsin. Olisin varmaan päässytkin sinne asti, mutta en muistanut, että vähän Janakkalan rajan jälkeen on hullun iso mäki. Pääsin mäen päälle, niin vähän jäin pohtimaan tilannetta suu auki :D Muistin miksi en halua polkea Nokialta kotiin päin :D Ei se ehkä olisi niin paha sitten kuitenkaan, mutta en halunnut rasittaa selkää ihan äärimmilleen, niin käännyin kotiin päin mäen päällä vaikka aikaa oli mennyt vasta 1 h 20 min. Ei siitä olisi ollut enää kuin 6 km linnatuuleen, mutta ei tällä kertaa sinne asti. 

Kotimatka meni ihan joutuisasti, mutta jotenkin ei eri juomat ihan toimineet yhteen ja jano iski. Sitten oikean jalan uusi kenkäkin alkoi painamaan akillesjänteeseen. Hermo kiristyi, mutta pääsin kaikesta huolimatta hengissä kotiin ja selkäkin olihan kohtalaisen ok 72 km jälkeen. Fiilis oli aika paska, kun oli homma ihan hukassa, mutta se nyt ei yllätä, kun ei ole tehnyt kunnolla mitään hetkeen.

Kävin tänään taas pyörimässä ja vaihdoinkin peruslenkin suunnan, kun yleensä olen kääntynyt siitä yhdesta risteyksestä aina vasemmalle, niin tänään repäisin ja käännyin oikealle. Kannatti :) Sieltä löytyi hienoja koskimaisemia ja ihan kiva reittikin. Vähän ehkä ahdisti kapealla tiellä autot, jotka ajoivat melko lujaa ja ei ollut pientareita. En kuollut kuitenkaan :D eli menen uudestaankin. Ja olo oli huomattavasti parempi. Löytyi taas pyöräilyynkin se tatsi.


Tämän päivän löytöjä

Majoitus löytyi Joroisille seuran mökistä ja tiivis tunnelma tulee olemaan, kun 17 hengen mökkiin laitetaan 15 tyyppiä :D Eiköhän sitä kuitenkin selviä yhden yön.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Viikko kaksitoista

Tässä pitäisi olla kertomus ensimmäisestä puolimatkan triathlonista Sastamalassa, mutta nyt joutuu tyytymään sairaskertomuksen jatkoon.

Viime maanantain hieronta auttoin paljon. Hetkellisesti. Oli kuulemma kuin kivilattiaa olisi painellut, tuo vasen hartiakin, mistä kaikki lähti pari viikkoa sitten liikkeelle. Samalla sieltä taisi paljastua se syy miksi on mennyt koko korppa vyötäröstä ylöspäin näin jumiin. Taisi olla se kylmä vesi ja krampit jo Kuusijärvellä, mistä tämä surkeus lähti kasautumaan. Kipeä se ei ole ollut, ei kai kun on ollut pitkät selkälihakset niin jumissa.

Tiistaina kävin juoksemassa varovaisesti tunnin ja se oli ihan ok. Ennen lenkkiä otin vielä varman päälle ja tein 20 min alkulämmittelyn dynaamisella venyttelyllä. Alkuun jalat tuntuivat tönköiltä, mutta sitten lähti tossu taas rullaamaan. Tein vetoja loppuun ja olo oli huikea. Kunnes lihakset jäähtyivät ja selkä palasi alkuasetuksiinsa...

Seuraavana päivänä kävin pyöräilemässä varovaisesti tunnin. Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana oli pientä kiristystä lapojen välissä, mutta jossain montussa tuntui riks raks, ja selkä paremmaks. Oli ihanaa päästä taas polkemaan. Tosin sama efekti tuli taas, kun lihakset jäähtyivät. Nyt tuntui vaan siltä, että olisi pudonnut selälleen, ilmat pihalle ja vähän kiristi joka paikasta. 

Torstaina pohdin pitkään menenkö uimaan. Menin sitten kuitenkin, koska sitten on kaikki kokeiltu ja lopputulos selviää. Uinti sujui kolmesta ehkä jopa selän puolesta parhaiten. Oli sekin ihanaa. Kaunis ilta niin hetken katselin jopa maisemia järvestä käsin. Vesi oli Sääksissä ~ 18 asteista. Ei ollut kylmää, kun ehti melkein jo tottumaan kylmempään.

Perjantaina kauheassa tuulessa rannalla. Ei ollut kivaa...

Perjantaina oli lepopäivä. Perjantai-iltana nousi myös kuume. Ennen nukkumaanmenoa mittasin 38.3 astetta. Olin ihan musertunut. Lauantaina jatkui sama meno. Ainut missä oli hyvä olla ilman, että paleli, oli ulkona auringossa. Olin niiiiin rikki. Asia, jota varten olin treenannut puoli vuotta ja odottanut intopiukeana meni siinä. Oli todella tyhjä olo.

Lämmin

Sunnuntaina pohdin missä olisin menossa mihinkin aikaan... Samalla seurasin myös Ninnin, Soilen ja yhden seurakaverin menoa Frankfurtissa. Olo oli edelleen hyvin pettynyt itsellä, yllättäen. Illalla alkoi olo vähän heikkenemään. Kai, kun taas pyörinyt itsensä ympäri olon ollessa parempi. 

Tänään kävin sitten lohtu ostoksilla Signaturessa kotimatkalla Nokialta. Ei ollut ihan halpa lohdutus, mutta tuli hyvä mieli :D Nimittäin, tietenkin tottakai milläs muulla nainen voi itseään paremmin lohduttaa kuin kengillä. Ostin uudet triathlon pyöräkengät. Specializedin S-works triventit. Sattui olemaan kerrankin oikea koko, niin eihän niitä sinne voinut jättää :D 

Kyllä tuokin olisi voinut lähteä lohdutukseksi :D

Kenkhät, kuin ihmemaa OZista :D Vain rubiinit puuttuu ;)

Tuli tuossa myös lisää hyviä uutisia, kun olin laittanut itseni jonoon Joroisille ja napsahti viesti, että nyt olisi paikkaa tyrkyllä. JESH! Kesä on pelastettu :) Majoitus pitäisi vielä keksiä yhdeksi yöksi. Se voi olla vähän haastellista. Enää ei tarvitse kuin saada selkä kuntoon ja sen kunniaksi huomenna hierontaan.