sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Ensimmäinen perusmatka Kiskolla

Alkaa pikku hiljaa tajunnan taso normalisoitumaan eilisestä niin, että pystyy kirjoittamaan jotain järkevää. Oli kyllä sellainen oman elämäni täysmatka... Nyt tiedän mitä nämä pidemmät matkat ovat, kun ei sprintti ole oikeastaan edes paha tähän verrattuna. Tai se on niin täysin erilainen rasittavuudessa.

Valmistautuminen tähän jäi aika kevyeksi kaiken sairastamisen takia. Maanantaina kävin juoksemassa kuusi kilometriä ja tiistaina uimassa 45 min Tri Coaching Finlandin uintivalmennus treeneissä Kuusijärvellä. Onneksi menin, vaikka meinasi tulla vähän kiire, kun sinne on kuitenkin matkaa täältä. En olisi ikimaailmassa uinut niin paljon itsekseni ja vielä niin monipuolisesti. Suosittelen käymään noissa, kun niitä järjestetään. Menen varmasti uudestaankin. 

Keskiviikkona, kun ei oltu vihdoin luvattu sadetta, menin pyörällä töihin. Testasin kunnolla laina vanteita ja totesin, että johan on, kun kulkee niin kivasti. 25 km ja 50 min, ei paha pk-sykkeillä vielä. Takaisin lähteminen ei ollut sitten enää niin riemukasta, kun oli melko rapsakka vastatuulikin. Kotimatkaan meni sitten 8 min enemmän sen ansiosta.


Kameramieskin sattui kohdalle omalla pyörällään
Torstai ja perjanta oli pyhitetty venyttelylle. Totesin pyöräilyn jälkeen, että on vähän reidet jumissa, kun ei meinannut mäkiä jaksaa polkea ylös. 

Sitten koitti lauantai ja omegawave antoi ihmeen huonoa lukemaa aamulla. Pistin ne kyllä kuoleman pelon piikkiin, kun odotin perusmatkaa niin kauhuissani. Olo oli kuitenkin ihan hyvä ja energinen. Sääkin näytti varsin lupaavalta, kun aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Siinä sitten vaan aamupalaa, pakkaus ja matkaan.

Kiskoon saapuessamme noin puoli yksitoista, alkoi siellä olemaan vähän ruuhkaa. Parkkipaikka löytyi kuitenkin nopeasti ja pääsimme kasaamaan pyörää. Sitten kipin kapin kisa alueelle vessaan! Sen jälkeen pääsin ilmoittautumaan. Chippi, numeroliivi ja uimalakki, ne sain sieltä. Sen jälkeen tavarat vaihtopaikalle, muutaman käytännön asian tsekkaaminen mm. missä sai nousta pyörälle ja pois ja sitten vielä vessaan. Sitten vaan märkkäri päälle ja rantaan. 

Vaihtoalueen tunnelmaa


Meinasikohan joku kisata tuolla

Kumipukua päälle

Lasit ja pipo
Kävin kastautumassa pikaisesti ennen starttia ja kun olin nousemassa vedestä, astuin kiven päälle, joka kävi kipeästi kantapäähän. Siinä sitä sitten kärvistelin sen kanssa ja toivoin, että lakkaa sattumasta mahdollisimman pian. Neopreenisukat eivät pahemmin vaimentaneet sitä iskua...

Sitten veteen ja meno alkoi. Naisia starttasi perusmatkalle kuutisenkymmentä. Lähdin aikalailla vasemmasta reunasta ja uin rauhallisesti ensimmäiselle poijulle, koska jännitin jaksamistani, vaikka uintia oli lyhennetty 500 m, kylmän veden takia. Eli uin sprinttiin verrattuna vain 250 m enemmän. No vika taisi olla taas enemmän korvien välissä, koska kun käännyin viimeiseltä poijulta rantaa kohti tajusin, että ei hitto loppusuora eikä tunnu missään, niin pistetäämpäs nyt vähän vauhtia tähän uintiin ja meni helposti. Meni oman kelloni mukaan, jota vilkaisin välittömästi vedestä noustuani, 20 min aikaa 1000 m eli 30 min olisi mennyt varmaan täyteen uintiin.

Miesten vesimylly lähti käyntiin

Ja me naiset lähdettiin 4 min myöhemmin

Rantaa kohti

Joku supermimmi ui ilman märkkäriä

Sieltä tullaan (ihan keskellä kuvaa)


Missä ranta?!
Rantaan tullessa uimalakki luovutettiin järjestäjille takaisin ja olin nohevana keksinyt laittaa lasit lakin alle! Koitin sillä minimoida kaikki rävellyksen mahdollisuudet. 

Häikäisee

Jotenkin se lakin riisuminen ensimmäisenä kuitenkin sotki riisumis systeemin...

Siitä huolimatta kenkää jalkaan

Ja ei kun pyöräilemään

Jännä ropellin kuvasi myös ilmassa
Pyöräily alkoi ylämäellä, ei millään pikku nyppylällä edes... Ensin lähdettiin vaihtopaikan montusta. Huokaisin jo helpotuksesta ja ehdin vaihtaa jo isompaa silmään, kun se todellinen mäki tuli yllättäen vastaan. Oooo shit ja äkkiä takaisin kevyemmälle. Jalat veti ihan tukkoon välittömästi ja hetken pelkäsin, että kaadun paikalleni, mutta selvisin ylös hitaasti, mutta varmasti. Sitten alamäkeä ja käännös isolle tielle. Porukka lasketteli ohi alamäissä tukka putkella, suurin osa oli varmaan sprinttimatkalaisia. Minä poljin tasaisen tappavaa tahtia ja muistuttelin itseäni, että nyt rauhassa, koska matka on vasta alussa, vaikka teki mieli lähteä polkemaan kunnolla. Otin tässä vaiheessa myös ison geelin. Tankopullossa oli GUn roctanea ja takana pullollinen Isostarin endurance jauheesta tehtyä juomaa. Toisen geelin, sen pienemmän, meinasin ottaa sitten taas viimeisen viiden kilometrin aikana ennen juoksua.

Pyöräilyreitti oli todella kumpuileva. Siinä mäkiä ylös puristaessa, menin monista ohi, jotka olivat aikaisemmin lasketelleet minusta ohi. Mäki jota aina työmatkalla kotiinpäin polkiessa kiroan, sai matkalla osakseen kiitosta, koska ilman sitä en olisi varmaan näin hyvä ylämäkikiituri. 

Sitten tuli vastaan sprintin kääntöpaikka. Teki mieli kääntyä jo takaisin siinä ja tuli ensimmäinen tajuaminen, kuinka lyhyt se matka onkaan oikeasti! Koska omasta matkastani oli tässä vaiheessa vasta 1/4 ajettu. No ei auttanut kuin jatkaa. Olin unohtanut sykemittarin kotiin, mutta se taisi olla onnekas sattuma. Menin täysin sen perusteella miltä tuntui. 

Lopulta kääntöpaikka tuli vihdoinkin vastaan. Lähdin ajamaan helpottuneena ajatellen, että ei ole enää pitkä matka ja melkein myötätuuli. Matkalla alkoi vähän ärsyttämään tienpientareelle heitetyt tyhjät geelit ym lisäenergian paperit ja pahvit. Ärrrr. Ei ole niin vaikeaa tunkea niitä johonkin, että voi heittää ne roskiin vaikka kisan jälkeen. Itse tungin ison geelin roskan etupuolelle haalarin kaula-aukosta, kun siinä on korkki ja pienen geelin pussin tankopullon varmistus kumpparin alle. Ison heitin kaula-aukostani roskiin vaihtoalueella. 

Matkalle sattui myös yksi todella kusipäinen autoilija kullertavalla volkkarilla, joka kaahasi ohitseni ihan vierestä ja soitti torvea. Säikähdin kuollakseni. Kirosin kovaan ääneen ja näytin keskisormea, koska tiesin pipipään katsovan omahyväisesti vielä taustapeiliin. Oli tehnyt kuulemma saman jollekin toiselle, mutta ajanut niin läheltä, että kenkä oli osunut auton kylkeen. Toivottavasti tuli autoon jälki. Pitäisi tuollaiset saada vastuuseen teoistaan. Harmi vain, että rekkari jää harvoin mieleen.

Olin ajanut suunnilleen 30 km, kun alkoi iskemään lievä epätoivo. Aloin vasta tajuamaan, että vielä on jaksettava juosta se 10 km. Vähän jopa itketti, koska tuntui, että olen ihan puhki. Tässä kohdassa tuli siis se henkinen kynnys vastaan, jota olin vähän pelännytkin. Vaikka talvella olin tehnyt kolmentunnin ja yli treenejä, ne eivät kuitenkaan vedä tällaiselle vertoja. Viimeinen hirveä mäki ennen lopun alamäkeä vaihtoalueelle tuli kuitenkin lopulta vastaan. Aikaa tähän taipaleeseen kuluin 1 h 26 min.

Varovasti vaihtoon

Kantaakohan jalat oli päällimmäisenä mielessäni

Janojanojano
Toinen vaihto vähän venähti, kun viereinen kaveri oli heittäny pyöränsä, joka tuntui ihan valurautaiselta, puoliksi minun kamojen päälle. Koitin ensin saada omaani siihen, mutta ei sitten millään. Joudin siirtämään toisen pyörän, ennen kuin sain omani paikoilleen. Siihen touhuamiseen meni ainakin minuutti, mutta ei se siinä konkurssissa enää paljoa painanut, mutta kiukutti se silti. Havaitsin myös, että uinnin kylmettämät jalkateräni eivät olleet lämmenneet pyöräilyssä. Kiva tunkea juoksukenkiin sellaisia tunnottomia kylmiä möykkyjä, kun ei tiennyt edes onko kenkä hyvin.

Juoksuun lähtiessä oli juottopiste, mistä sai myös syötävää. Banaani, rusina, suolakurkkuseos kyllä oksetti enemmän siinä vaiheessa jostain syystä. Piti jatkaa ilman. Aaah ja taas se pirun ylämäki. Jalat muuttuivat yhtäkkiä puujaloiksi ja piti kävellä mäki ylös. Sitten lähdin köpöttelemään.

Sinne sitä juostiin



Lyllerrystä mäkeä ylös

Vierimistä mäkeä alas

Vielä vähän maaliin
Juoksukin oli kumpuilevassa maastossa. Raskasta oli. Toisella kierroksella loppui energiat. Ei se kaksi geeliä ja ne juomat tainneet oikeen riittää ja vaikka join energiajuomaa aina juottopisteillä 2,5 km välein niin silti. Olikohan enää kilometri maaliin niin alkoi heittään päässä. Huomasin vaan, että silmät meinasivat mennä kiinni ja lähdin valumaan vasemmalle. Kokosin viimeiset järjen ja voiman rippeet ja kiukulla lähdin kiipeämään viimeistä pitkää mäkeä ennen alamäkeä maaliin, minkä sitten suunnilleen vierin eli menin painovoiman vaikutuksesta vauhdilla jonkinlaisen loppukirin tapaisen.

Maalissa sain hauskalla kuvalla varustetun juomapullon, luovutin chipin ja paidan. Kaveri sattui olemaan heti siinä ja onnitteli ja sai minut liikkumaan pois siitä maalialueelta. Olisin muuten varmaan lyyhistynyt siihen. Korvissa vain suhisi ja heikotti. Jalat olivat aivan loppu. Toisella kierroksella sprinttiin optimoidut kenkänikin olivat alkaneet hiertää jalan sisäsivuja. No katsoin vain silloin edellä menijän sukkia ja huokaisin. Aikaa meni juoksuun tosiaan kauhea 1 h 15 min. Todella surkea esitys jopa minulta :D No juoksua tässä pitänyt parantaa muutenkin. Koko suoritukseen sain kulumaan 3 h 8 min eli täyden uinnin kanssa tuohon vielä + 10 min. Death before dnf. Selvisin. Vaikka välillä en uskonut enää itsekään siihen.

Näännyksissä
Tästä sitten hoipertelin suihkua kohti, mutta sieltä oli sitten lämmin vesi loppu, joten kävin järvessä pulahtamassa ja ristus vesi tuntui kylmältä. Ei ihme, että jalat olivat olleet niin jäässä. 

Taisi olla vaan "rekvisiittana" :)

Lakit kuivumassa
Loppupäivän olin ihan koomassa. Puoli yhdentoista aikaan tuli ensimmäisen kerran sellainen olo, että wohoo mä tein sen. Sitten särkylääke ja nukkumaan 10 h unet. Migreenilääke piti napata jossain vaiheessa vielä yöllä. Tänään on ollut iltaa kohden parempi olo, vaikka aamulla vielä tuntui, että en pysty liikkumaan. Väsyttää kyllä ihan vietävästi vieläkin. Nyt sitten voisikin mennä saunan kautta nukkumaan.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Keskikesän juhlaa

Olipahan melko raikas sää juhannuksena, mutta ei siitä sen enempää valittamaan :) Jokainen sen varmaan tunsi tahollaan nahoissaan, mutta tällaista tänävuonna. Vähänhän se haittaa lajikohtaista treenaamista, kun meinaa jäätyä järvessäkin, mutta uskon, että kyllä tämä tästä taas vielä kesäksi muuttuu.

Torstaina uhmasin räkätautiani ja menin Kuusijärvelle uimaan kaverin kanssa. No ei siitä mitään huikeaa uintia tullut, kun se vesi oli niin kylmää. Kokeilin ensimmäisen kerran niitä neopreenisukkiakin ja onneksi hankin ne. Eipähän ainakaan varpaat jäätyneet niin pahasti. Kasvot kylläkin. Nyt ei tajuttu edes ajatella sitä kuumaa vettä puvun sisään ja kyllä se kylmä vesi sitten kävi rintakehäänkin. 400 m uinti teki hyvää, eikä tauti ainakaan pahentunut.

Juhannus meni lähinnä rötvätessä, enkä edes juonut itseäni mukavaksi, koska oon muutenkin, heh heh. Ei vaan oikein tahdo enää upota tuo iloliemi itseeni. Lasillinen tai kaksi punkkua on ihan soppeli määrä. Tuli siinä katseltua sprintin ja perusmatkan EM kisoja netistä ja kauhisteltua sitä kylmää vesisadetta missä joutuivat elite sarjan naiset kisaamaan perjantaina. Lauantain sää näytti sitten ihan päinvastaiselta. Miehet uivat ilman märkkäriä, kun oli ilmeisesti niin lämmintä vettä järvessä. Tasan ei menny nallekarkit ainakaan sen sään suhteen sielläkään. Kovia suorituksia säästä huolimatta.

Juhannuskokko
Lauantaina päätettiin suunnata Alastaron moottoriradalle katsomaan, kun reilu 60 reipasta pyöräilijää olivat alkaneet polkemaan rataa ympäri Ratareisi tapahtumassa. Mukana oli mm. Kauraroottori ja järjestävällä taholla mm. Rahkamuija ja Jaanaba. Sää oli vaihteleva, vähän oli satanut, ehkä vähän enemmänkin, mutta aurinko alkoi pilkistelemään pilvien raoista iltapäivästä. Tuuli alkoi vaan sitten puhaltamaan kylmästi. Pari tuntia siinä ihailtiin menoa ja meininkiä ennen kuin oli niin jäässä, että piti lähteä kylmyyttä karkuun. Pari epämääräistä kuvaa tuli napattua.
Banaanivene

Lasse

Teräsmies kävi tykittämässä härren pyörällä kierroksen
Paluumatkalla Nokialle ihmeteltiin sitten yhdessä kohdassa hirveää savua. Myöhemmin selvisi sitten sen syykin... Tainnut jollain ottaa juhannus vähän koville. 

Sunnuntai meni ihan vaan taas ollessa ja paikasta toiseen siirtyessä. Viime yönä tuli nukuttua ihan törkeän huonosti, kun kuivui suu ja nielu jostain syystä. Oli kuin saharan autiomaa olisi muuttanut suuhuni. Nukuin muutaman tunnin jotenkin ja sitten töihin silmät ristissä. Selvisin ihmeen kaupalla koko päivän kunnialla ja ulkona alkoi sää vaikuttamaan ihan lupaavalta. Päätinkin kerätä itseni kotiin päästyäni ja lähdin juoksemaan.

Vähän jännitti, kun edellisestä kerrasta oli vierähtänyt jo kaksi viikkoa. Kummasti se vaan lähti heti kulkemaan. Askel oli kevyt, oikeasti, mikä tuntui ihan uskomattomalta ja ei sattunut mihinkään. Olin melko ihmeissäni. Sykkeitä en katsonu koko matkalla ja kotona huomasin, että mittari oli pätkäissyt yhteyden jossain vaiheessa, että ei aavistustakaan sitten niistä. Vauhti oli pysynyt koko matkan myös ihmeen reippaana minulle. Matkaa tuli vähän reilu 6 km, 40 min ja keskivauhti 9.1 km/h.

Ei sillä, että tuo olisi mitenkään vähentänyt jännitystä lauantain perusmatkaan. Juoksin vain 6 km ja jalat alkoi vähän painaa. Pitäisi juosta vielä 4 km lisää uinnin ja pyöräilyn päälle. Voi olla Laura läskijalan kunto vähän koetuksella :D Sittenhän se nähdään. Vielä vähän uintia jossain ja pyörällä töihin, jos sää sallii, niin siinä taitaa olla tämän viikon valmistautumiset kisaan. Toivon parasta ja pelkään pahinta ja että lähtee tän räkätaudin rippeet.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Haasteita

Tällä kertaa haaste tulla tupsahti Treeniä hietikolla blogin Soilelta :)

Liebster tunnustuksen kanssa
Säännöt: 1. Postaa palkinto blogiisi.
2. Kiitä bloggaajaa, joka antoi palkinnon sinulle ja linkkaa takaisin hänen blogiinsa.
3. Kirjoita 11 satunnaista faktaa itsestäsi.
4. Vastaa nimeäjäsi 11 esittämään kysymykseen ja aseta 11 kysymystä sinun ehdokkaillesi.
5. Nimitä 11 bloggaajaa, jolle tahdot tämän palkinnon antaa.
6. Ilmoita ehdokkaillesi, että olet nimennyt heidät.



Eetu tykkää nukkua
Jotain faktoja pitäisi taas keksiä itsestään...
  1. Tykkään kuunnella kaikenlaista musiikkia ja millään muulla ei ole musiikissa väliä kuin se, että siitä tulee itselleni hyvä olo. 
  2. Olen opetellut treenaamaan tuijottamatta niin intensiivisesti sykkeitä ja se on tehnyt hyvää.
  3. Vaadin itseltäni liikaa. 
  4. Valmistuin reilu viikko sitten vihdoin ja viimein insinööriksi. 
  5. Omegawavesta on tullut "järjen ääni" ja se katkaisee tehokkaasti laiskottelun ja myös yliyrittämisen, jos ei vaan kulje.
  6. En tykkää antibiooteista, koska ne on omalla tavallaan pahasta, kun tappavat myös kehon oman puolustuksen *köhniisk*  ei nyt vaan voi mitään.
  7. Olen ihan Maleficent :D
  8. Katson aika paljon animea.
  9. Perusluonteeltani taidan olla aika patalaiska ja mukavuudenhaluinen.
  10. Kilpailuviettini tuntuu välillä kohtuuttoman kovalta ja siksi on välillä vaikea nauttia kisaamisesta, vaikka se on parasta.
  11. Enää kolme viikkoa kesälomaan \o/

Rakeita tuli niin, että kolina kävi
Soilen kysymykset
 
1. Millainen on maailman paras aamupala?
  • Hmm... Olen vähän huono syömään aamuisin, niin se on aika sama, kunhan jotain saa napaansa.

2. Mikä on paras neuvo jonka olet ikinä saanut ja keneltä sen sait?

  • Hulluja pitää vaan myötäillä ja tämän äiti sano musta...
3. Millaisen auton ostaisit jos voittaisit lotossa / vai ostaisitko ollenkaan?

  • Ostaisin varmasti ja moottoripyöränkin. Riippuu voitetusta summasta minkä/mitkä ostaisin :D Vaihtoehtoja on niin paljon.
4. Mistä aikaasaannoksestasi, teostasi tai taidostasi olet ylpeä?

  • Jaa-a... En ole mielestäni saavuttanut mitään kauheasti, enkä ole mitenkään ihmeen taitava missään...
5. Jos pääsisit aikakoneeseen, mille vuosikymmenelle (tai -sadalle) matkustaisit? Miksi?

  • Voisin käydä katsomassa miltä ne dinosaurukset oikeasti näyttivät.
6. Mitä kirjaa luet juuri nyt? Jos et lue kirjoja, niin kerro vaikka että mitä lehteä luet?

  • Koitin lukea Games of Thronea, mutta toinen kirja jäi puoleenväliin... Ei ihan minun makuuni tai sitten olen lukenut liikaa fantasioita ja ei enää jaksanut yllättää.
7. Mikä ruoka on bravuurisi keittiössä?

  • Tähän mennessä kaikki mitä olen tehnyt on onnistunut :D En oikein tiedä mitä siis lähtisin nostamaan jalustalle.
8. Mikä biisi on paras juuri nyt?

  • Once Upon a Dream - Maleficentin tunnari
9. Kirjoitatko kauppalistan vai mietitkö vasta kaupassa mitä tarvitset?

  • Käytän puhelimen sovellusta, koska muuten unohdan välittömästi mitä piti ostaa, kun astun kauppaan. Sen sortin puupää.
10. Mitä urheilulajia seuraat mieluiten tv:stä?

  • En oikein mitään. Olen todella huono penkkiurheilija. Triathlonia voisin katsoa, jos sitä näytettäisiin.
11. Puhutko murretta vai yleiskieltä?
  • Taidan puhua aika omaa kieltä välillä ainakin... Yleensä kyllä yleiskieltä, mutta vähän lipsahtaa joskus vielä sekaan pohojammaata. 

Sit ois mun kysymysten paikka:
  1. Mikä superkyvyn haluaisit itsellesi?
  2. Oletko allerginen jollekin?
  3. Haluaisitko muokata ulkonäköäsi kirurgisesti?
  4. Kuinka useasti käyt esim. kampaajalla, kasvohoidossa jne?
  5. Oletko koukussa sosiaaliseen mediaan?
  6. Nukutko mielestäsi riittävästi?
  7. Parasta kesässä?
  8. Hulluinta mitä olet tehnyt?
  9. Onko sinulla lempinimeä/nimiä?
  10. Jaksatko kuunnella puhelinmyyjiä vai lyötkö luuria korvaan välittömästi?
  11. Tämän hetken kuumin juttu?
Alkaa olemaan blogit vähän vähissä, joissa en ole tähän törmännyt, että nyt jää vähän haastamatta. Jos kuitenkin koet halua vastata kysymyksiin ja jatkaa tätä niin go ahead :)

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Ei niin hyvä viikonloppu

Eilen oli koko vuoden odottamani sprintin SM kisa. Olihan se, minä vaan en osallistunut. Aamuyöstä heräsin jo siihen, kun meinasin tukehtua varmaan omaan kieleeni. Kurkku oli todella turvoksissa ja kipeä. Itku silmässä lähdin kaivelemaan duacteja, että alkaisi taas henki kulkemaan. Ajattelin jo siinä vaiheessa, että ei taida tulla kisoja. Sain kuitenkin ihmeen hyvin nukuttua koko yön tästä huolimatta.

Aamulla heräsin puoli yhdeksän aikaan miettimään miltä minusta tuntuu. Ei tuntunut kauhean hyvälle. Särki ja kolotti varmaan joka lihasta mitä kropasta löytyi. Päätäkin särkin, mutta onneksi ei ollut nenä tukossa. Mittasin kuumeen, ei ollut. Sitten mittasin Omegawavella nähdäkseni miten huonossa kunnossa ollaan. Ei ollut hyviä lukemia.

Leposykekin vähän turhan kova
Onneksi vilkaisu ulos ikkunasta vähän laimensi suunnatonta harmistuksen määrää, jonka tämä sairastuminen aiheutti. Järkyttävä tuuli ja ei niin kamalan lämmin ilma. Jos sää olisi ollut kuin tänään, olisin varmaan piiloutunut koko päiväksi peiton alle mököttämään. Raahauduin kuitenkin iltapäivällä katsomaan perusmatkan lähtöä ja nappasin muutaman kuvan. Pari tuntia jaksoin kärvistellä kylmässä, sitten piti lähteä kotiin.

Miehet lähti ja naiset lämmittelemässä
Ensimmäiset miehet lähestyvät rantaa ekalta kierrokselta





Tänään käytiin katsomassa Vanajanlinnassa, kun Lasse lähti kesän ensimmäiseen kisaansa. Oli ihan kiva päivä huomattavasti paremmassa säässä, tapasin mahtavia ihmisiä, uusia ja vanhoja tuttavuuksia ja tunnelma oli loistava. Kisa oli jännä katsoa, kun pyöräily oli niin lyhyellä lenkillä, niin vauhtia riitti koko ajan, juoksussa sama juttu. 


Uinnin lähtö ja niin kaunista

Sinne menivät

Ensimmäinen poiju

Rantaa kohti

Lasse

Matti Hurula

Taas Lasse

Kuvia en saanut kauheasti otettua, kun en pysty kannustamaan ja kuvaamaan samaan aikaan :D Koko ajan oli puhelin kädessä, mutta kuvaaminen unohtui. Voimat loppuivat taas kesken ja piti lähteä kotiin ennen kuin kaikki olivat edes päässeet maaliin. Harmi, mutta kipeänä oleminen on tylsää. Ei varmaan tarvitse huommenna mennä töihinkään, jos tällaisena jatkuu.

Tulee taas ikävä tauko treeneihin ja kahden viikon päästä pitäisi jaksaa vääntää Kiskolla elämäni ensimmäinen perusmatka. Uinti jännittää eniten, kun olen tällainen narukäsi. Kyllä se varmaan menee, mutta miten, on sitten eri juttu. Pullukka runiinkin on enää vajaa kuukausi. Pitää varmaan vähän vähentää pyöräilyä ja juosta enemmän. Toivottavasti jalat kestävät.