Toinen viikko

Tämä kirjoittaminen taitaa nyt mennä aika kronologisessa järjestyksessä, kun päivät on niin tupaten täynnä, enkä jaksa edes keksiä fiksua otsikkoa, että tällä mennään. Ehkä sitten taas jotain mediaseksikkäämpää, kun ei ole niin totista torvensoittoa enää :D

Viime viikon aloitin juoksemalla heti maanantaina, koska tiistaina oli menoa. Juoksu tuntui masentavan työläältä ja tunnin lenkin jälkeen olin ihan kauhuissani, että pitää juosta ihan tuskasen kovilla sykkeillä, jos meinasin saada sen kympin alle tuntiin. En oikein uskonut mahdollisuuksiini.

Jee oon juoksemassa ja aurinko paistaa

Tiistain menot peruuntui, joten päivä taisi mennä ihan rötvätessä. Ei muistikuvia eli hyvä päivä.

Keskiviikkona oli pari tuntia pyöräilyä ja arvoin menenkö ulos vai poljenko sisällä. Olin jo menossa ulos, kun huomasin miten puun latvat hävisivät välillä yläkerran vessan ikkunasta. Aloin miettiä asiaa uudestaa ja leuka rinnassa nousin wattbiken satulaan jälleen. Juoksin 20 min kevyesti vielä päälle. Nyt taas juostessa tuntui ihmeen kevyeltä. Mietin siinä, että jos näin hyvin kulkee ensi maanantaina, niin menee alle tuntii. On se niin päivästä kiinni.

Torstaina oli, tarviiko sitä edes sanoa enää, balettia! :D Ai että se on vaan niin kivaa. Tehtiin ensimmäistä sarjaa. En muista liikkeiden nimiä ja vielä harvempi niitä tajuaa, niin en selitä sen tarkemmin. Kolme erilaista kuitenkin yhdistettiin siinä. Suurin ongelma oli ainakin itselleni liikeestä toiseen siirtyminen sulavasti. Tai no niin sulavasti, kun nyt näillä taidoilla pystyy. Sitten, kun siirtymät alkoivat hahmottumaan homma alkoikin jo melkein sujumaan. 

Kaamea poseeraus pingerrys, että sain kuvan ennen kuin kaaduin :D

Loppuun otettiin vielä polkka askeleita, joka sinällään oli helppo, mutta se pitäisi tehdä vielä tossun kärjillä. Auts. Opettaja heitti leikkisästi, että tämä on niitä joka irrottaa helposti varpaankynsiä. Otin tossut aika nopeasti pois koska vasemman jalan akkavarpaan kynteen sattui... Jatkoa odotellessa.

Perjantaina piti uida 4 km, märkkärillä siitä 3 km, mutta itselläni veti ensimmäisellä kilometrillä niskan niin jumiin, että meinasi taju lähteä. Uin siinä pienissä pätkissä vielä pari kilometriä, mutta siihen jäi. Jotenkin oli vasen hartia jumissa, että teki moisen päänsäryn.

Lauantaina sää vaikutti häikäisevän hyvältä ja lähdin pyöräilemääm iltapäivällä 2½ h lenkkiä jälleen. Vanhaa Hämeenlinnantietä meni matka niin mukavasti, että päädyin Riihimäen ympyrään saakka ja kävin Salen vessassa. Olin aivan unohtanut, että oli myötätuuli mennessä. Vastatuuli iskikin sitten ikävästi päin näköä, kun lähdin takaisinpäin. Pienessä kippurassa väänsin sitten menemään takaisinpäin sen 32 km. Aaah miten kauheaa. Selvisin kotiin, mutta aikaa meni vähän kauemmin kuin piti. 

Hyvikään Prismassa on hyvä valikoima, kun löytyy Ironmania

Pyöräilyn päälle juoksin taas, tosin vaihteeksi 30 min. Taittamani matka hieman yllätti. 4.5 km. Alkaa lenkit venymään, niin haastavaa tehdä tässä jokin sopiva pikku lenkki. Joutuu jo juoksemaan niin "pitkän" matkaa.

Tänään lapussa luki 90 min pyöräilyä, mutta muunsin sen tunnin kevyeen palauttavaan ja kävin uimassa 2,5 km. Pitää vähän säästää itseään huomiseen juoksuun, kun tuntunut vähän jäykältä ja väsyneeltä.

Hyvältä tuntuu kaikesta huolimatta, vaikka paljon tulee tehtyäkin. Onneksi päivät piteneen niin jaksaa paremmin. Paitsi tänään, mutta se olikin se pyöräily, mikä vei mehut. Nyt nukkumaan ja toivotaan parasta huomiseen juoksuun.

Ensimmäinen viikko

Viikko vierähti yllättävän hyvin. Kyllä se jännityskin alkaa ehkä vähitellen nostamaan päätään sieltä, kun tajuaa, että kisa lähenee nopeammin kuin tajusinkaan. Pitää vaan uskoa itseensä, kun huomaan pohtivani sitä säännöllisesti, että pystynkö siihen. 

Kulunut viikko alkoi hieronnalla. Ja jälleen tunsin mm pakarani ihan uudella tavalla käsittelyn jälkeen :D Oikein mukava ja hyvä aloitus viikolle.

Tiistaina kuvittelin pääseväni taas ulos pyöräilemään, mutta oli niin kylmä! Hivenen pettyneenä totesin, että pitää polkea edelleen wattbikella se pari tuntia. Tylsää kuin mikä, mutta tulihan se tehtyä. Juoksin lisäksi kevyen vartin. Pikku juoksu pyörän päälle on yleensä aika hyvä, niin ei ole jalat ihan niin jumissa. Tai siltä se ainakin tuntuu.

Seuraavana oli vuorossa uinti keskiviikkona. 2.8 km tuli heiluteltua käsiä ja yllättävän hyvin sujuu. Tai no sietääkin. Se olisi yllättävää, jos ihan kylmiltään kulkisi. Se käsivedon korjaus auttoi selvästikin ihan huikean paljon. 

Minulle muistutettiin, että pitäisi uida se 400 m testiuintikin. Olin tietoinen asiasta, että se piti suorittaa kuluvana viikkona, mutta jotenkin koittanut unohtaa :D Uintia ei pystytty järjestämään, niin kuin aikaisemmin, koska Rajamäen uimahalli on edelleen kiinni. 8.6. aukeaa taas. Piti siis uida tämän viikon aikana ja ilmoittaa aika. Pieni ahdistus iski. 

Baletti saa minut nykyään ihan fiiliksiin. Kai se johtuu siitä, että pienestä pitäen olen haaveillut asiasta. Koittanut kävellä kengän kärjillä ym. Oikeakin jalka alkaa olemaan aika hyvin messissä, niin pystyy jo tekemään kaikkea paremmin. Tangossakin huomasin, että olen vahvistunut keskivartalostakin melkoisesti, koska liikkeet, jotka olivat aikaisemmin haasteellisia sujuvatkin aika helposti. Tosin kankeuteni loisti taas, kun sain lonkan kramppiin kesken kaiken. 

Perjantaina koitti tuomion päivä ja testiuinti. En ollut ottanut sitä huomioon, että tangossa tulee yläkroppa aika kipeäksi, kun edellisestä kerrasta oli taas pari viikkoa... Olin väsynyt ja tuli horton kesken työpäivän. Selvisin kotiin kuitenkin ja otin lääkkeen ja tunnin päikkärit. No vähän olin kukkuu sen jälkeen. Mietin vain, että miten jaksan uida mitenkään. Olo ei ollut yhtään sellainen, että olisi jaksanut tai pystynyt puristamaan täysiä. Yritin silti. 

Otin kipeillä käsilläni 600 m lämmöt pohjille ja tuntui, että ei siitä ollut mitään apua. Sitten pitikin jo uida täysiä. Lähti ihan hyvin alle 2 min/100 vauhtia, mutta hyydyin hyytymistäni. Kolmas satanen oli yli 2 min vauhtia, mutta viimeiselle petrasin. Se oli ihan kauheaa. Käsiin sattui niin, että itketti. 7:40 oli loppuaika. Ihan hyvin olosuhteisiin nähden. 7 sekuntia paremmin kuin vuosi sitten pullarilla. Tuoreilla käsillä olisi voinut mennä huomattavasti paremmin. Lopuksi kelluin vielä 200 m ja lähdin hoipertelemaan kotiin särkevine käsineni.

Lauantaina ei käsissä enää juurikaan tuntunut ihme sinänsä. Uinti teki siis niille hyvää vaikka ei se silloin kivaa ollutkaan. Nyt oli myös HyPyn leiri Märkiössä, mutta minä olen vähän huono leireilemään, vaikka ensi kuussa olen taas menossa Pajulahteen. Poljin aamulla taas wattbikella tunnin, koska kylmä ja lähdin katsomaan leiriläisiä. Söin ja kävin juoksemassa 75 min ja taas söin ja olisi tehnyt mieli jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta koira odotti kotona, kun teräsmieskään ei ollut sitä hoivaamassa. Työmatkalla mokoma :D

Tänään oli se päivä, kun lähdin taas pyörällä ulos. Kaikki vaikutti hyvältä, kun lähdin. Ei sadetta, ei tuulta, vaikkakin vähän viileää. Ohjelmassa oli 150 min, 30 min I, 80 min II, 30 min III, 10 min II. Kovin on vaikeaa pysyä ykkösellä pyörälläkin. En osaa ajaa niin hiljaa :D Noh kakkosen alarajalla pyörin. Kakkos sykkeillä oli jo parempi. Puolessa välissä alkoi tuulemaan. Ja toisen tunnin aluksi tuuli ihan huolella. Käännyin niin, että jatkuva sivutuuli muuttui täysin vastaiseksi ja en liikkunut mihinkään, siltä se ainakin tuntui. Syke melkein 150 ja pienin vaihde, vauhti hädin tuskin 20 km/h. Paha, mutta selvisin. Oli hyvä lenkki kaiken kaikkiaan.

Pyöräilyn jälkeen kävin taas juoksemassa 20 min. Pyöräilyn jäädyttämät varpaatkin lämpenivät mukavasti. Olihan se setti. Peekoota koko matka. Ei huono. Nyt väsyttää.

Viikon päästä olisi vuorossa 10 km testijuoksu. Se stressaa nyt vuorostaan, koska pelkään, että en vieläkään alita tuntia. Masennun, jos niin käy. No, mutta se on sen ajan murhe sitten kuitenkin. Nyt on sitten vuorossa toinen viikko ja 11 h treeniä. Ei tämä oikeastaan tunnu enää edes niin paljolta. Kummasti tähänkin tottuu :)

12 viikkoa

Sen verran on aikaa ensimmäiselle puolikkaalleni Sastamalassa. Ei niinkään ehkä jännitä, mutta odotan innoissani! Sitä ennen on onneksi ne pari sprinttiä missä voi hakea taas tatsin kohdilleen talven jälkeen.

Toinen kevyehkö viikko on mennyt mukavasti. Maanantain 4 km uinnin jälkeen kykenin liikkumaan keskiviikkona taas. Aloitin dynaamisella venyttelyllä, n. 20 min, ja sitten kävin juoksemassa reilun 6 km nousevalla vauhdilla, mutta en juuri aerobista kynnystä kovempaa mennyt. Ihan jees, mutta karmea tuuli meinasi viedä lippiksen päästä.

Torstaina baletissa meni mukavasti. Varpaat kärsivät, mutta nyt ne eivät kipeydy enää niin pitkäksi aikaa. Kaikkeen tottuu näemmä. Tankoon en mennyt, kun huomasin, että tanssikalsarit olivat jääneet kotiin... Hitusen harmitti. Ihan muita ajatellen en normi kalsareissa viitsi mennä :D

Perjantaina menin uimaan märkkärillä. Alkuverran aikana kävi niin hartioihin uiminen, että vähän tuli sellainen olo, että jaksankohan koko matkaa... Se meni onneksi ohi aika nopeasti. Tottumattomuutta taas. 3 km setti tuli uitua ja siinä pyristellessäni tuli sellainen olo, että nyt pitää saada jotain muutettua, kun ei tunnu enää vauhti lisääntyvän vaikka kuinka uisin ja heti, kun otan potkut mukaan syke nousee. Pyysinkin vähän apua ja sitä sainkin. Uintiin tuli ihan eri fiilis. Odotin innoissani tämän jälkeen, että pääsen taas uimaan.

Metsäretkeltä

Lauantai alkoi koiran ja teräsmiehen kanssa kävelylenkillä metsään. Oli niin ihana sää. Lisäksi pääsin myös ulos pyörällä. Eläimistä tuntuu varmaan ihan samalta, kun ne pääsevät talven jälkeen ensimmäistä kertaa ulos. Olin yhtä hymyä. Ajoin fiilistellen entistä normilenkkiä, josta on nyt tullut lyhyt, 18 km, kunnes sain niin yllättäen seuraa, että meinasin kaatua :D Mieshenkilö tuli rinnalle ja tervehti, mutta selvisin hämmästyksestä kunnialla ja sain jopa tervehdittyä takaisin. Siinä sitten juteltiin ja ajettiin hävyttömästi rinnakkain. Kaverilla oli menossa vähän pidempi kevyt lenkki, olikohan jo yli 100 km, jos ei, niin lähelle ainakin. Ajoin sitten vähän pidemmän kautta, kun kerrankin oli juttuseuraa ja pyörä kulki. Nooh ei siihen lyhyeen lenkkiin tullut kuin 4 km lisää ja kivaa oli :)

Teräsmies yllätti ja tuli kuvaamaan

Tänään piti mennä uimaan... Mutta kävikin niin eilen koiran kanssa, että se sai päähänsä jotain mystistä, kun näki toisen koiran takana, ja minun piti vetää sitä kaksin käsin perässäni reilu sata metriä, että vältytään rähinältä. Lenkin jälkeen ei meinannut oikea käsi enää nousta. Se taisi vähän revähtää. Tosi kiva, kun oli vielä oikea käsi. 

Käytiin sitten lemmikkimessuilla ja vaikka-mitä-muuta messuilla. Pienoismallit ym oli toinen varsin mielenkiintoinen osasto. 

Melekonen legolinna

Ja lohikäärmevuori

En edes tiennyt tällaisten olemassaolosta. Huikeita.

Huomenna hierontaa ja sitten voikin aloittaa Triathlonhaasteen kakkostason ohjelmalla valmistautumisen puolikkaalle. 10 h treeniä ensi viikolle, huh!

Pääsiäinen

Tämä kauan odotettu miniloma oli ihan paikallaan. Joka yö tullut nukuttua paljon ja tämä ei olisi onnistunut viikonlopussa, koska vasta sunnuntaina alkoi olemaan levännyt olo. Nyt on saanut ladata akut loppurutistusta varten ennen kisoja. Kesästä on tulossa niin mahtava, että en malttaisi odottaa!

Viime viikolla kävin keskiviikkona uimassa ja torstaina tanssimassa. Molemmat sujuivat hyvin vaihteeksi. Baletista tuli taas varpaat niin kipeiksi, että vitsailin tunnin lopuksi, kun alettiin ottamaan tossuja pois, että uskaltaakohan sitä ottaa tossut pois, kun tuntuu siltä, että varpaat jää tossuihin. Onhan tuossa hieman eroa syksyiseen, kun vietettiin toissulla noin 15-20 min ja nyt menee 50 min. Hienoinen ero. Illalla koitin jääkylpyä jaloille ja se ei aihettanut mielestäni kuin suunnattomat tuskat... Saattaahan se olla, että nyt ei varpaat ole ehkä ihan niin kipeät...?

Ei ollut isompaa ämpäriä

Baletin jälkeen menin sujuvasti tankotanssiin ja tajusin vasta tunnin alkaessa, että nyt siellä on opettamassa joku ulkomaalainen pro. Tuli vähän pelko perseeseen, että mites tästä nyt selvitään. Olin kyllä lukenut tanssikoulun facebook statuksen asiasta, mutta jotenki en sisäistänyt sitä... Tunti oli kuitenkin ihan mahtava, vaikkakin todella haastava. Opettaja oli muistaakseni portugalilainen ja taisi olla kumista. Niin notkea hän oli. Siinä sitä sitten rautakankena koitin taivutella :D Hän muistutti mm. hengityksen tärkeydestä liikkeiden apuna. Eihän sitä mitään saa tehtyä jos vaan koittaa henkeä pidätellen pingertää.

Perjantai ja lauantai meni sitten puuhastellessa ihan kaikkea muuta. Sunnuntaina käytiin toteamassa American car show vähän kuivahtaneeksi esim parin vuoden takaiseen verrattuna, kun ollaan viimeksi käyty. 

Oli löytynyt Opelillekin kerrankin hyötykäyttöä :D

Tosin, jos vesi ei pysy ulkona, niin miten se pysyy sisällä.

Illalla otin lämmöiksi dynaamiset venyttelyt ja polkaisin wattbikell 3 min testin. WOAAAH! 20 W parani syksyisestä minuutin maksimi teho. Eli nyt on 268 W.

Tänä aamuna sitten pyöräilyn huomasi jaloissa aika tukevasti. Selvästi annoin kaikkeni. Lähdin kuitenkin uimaan 4 km uinnit. Hyvin kulki ainakin siihen asti, kun Hanna-Maria Seppälä tuli viereiselle radalle :D Tuli vähän sellainen fiilis, että enhän mä liiku mihinkään. Toinen on kuin kala vedessä. Yllättäen. Ei siinä auttanut kuin jatkaa leuka rinnassa harjoituksia. 

Uin aika paljon ilman räpylöitäkin. Jotenkin se ei vaan suju niin hyvin, kun väsytän itseni hetkessä. Olin uinnin jälkeen ihan puhki. Olin haaveillut meneväni vielä vähän pyöräilemään, mutta kotitöissä oli ihan tarpeeksi tekemistä. Ehkä viikonloppuna sitten :)

Takapihan ensimmäiset leskenlehdet

Mikä se kesällä odottaa

Ei ole oikein treenit kulkeneet, enkä enää yhtään ihmettele miksi. Torstaina baletista meinannut tulla mitään, kun ei vain tahtonu löytyä oikein edes lihaksia tai ne eivät totelleet. Uidessa perjantaina ja sunnuntaina syke vaan nousi, vaikka koitti uida miten rauhallisesti tahansa ja lauantain 100 min wattbike sessiossa alkoi tunnin kohdalla särkemään etureisiä. 

Olin havainnut, että lihasjumit vaivaavat, mutta en ollut jotenkin oikein ymmärtänyt tilanteen ns. vakavuutta. Venyttelyllä ja rullailulla ei saanut kuin hetken helpotuksen. Luojan kiitos eilen oli liian pitkästä aikaa hieronta. Olin oikeasti niin tönkkö, että selkää särki ja sitä myöten päätä ja tästä johtuen nukkuminenkin oli hankalaa. Toisin sanoen eläminen oli aika mahdotonta ja olin pahalla tuulellakin.

Lupasin itselleni, että en enää IKINÄ unohda varata hierontaa ajoissa. Jotenkin oli viime kuussa niin kiire, että silloin kun muistin katsoa, ei sopivia aikoja ollut ja unohdin asian. Olisi pitänyt päästä hierottavaksi jo pari viikko sitten, että tilanne ei olisi päässyt tähän pisteeseen.

Tuska hierottaessa ja ennen kaikkea hävyttömän hyvä olo hieronnan jälkeen, sai omantunnon soimaamaan itseäni unohtamisesta. Pahimman luokan itsensä laiminlyöntiä. Varasinkin jo pari seuraavaa hierontaa jo valmiiksi, että ei pääse unohtumaan ja sain sopivat ajat.

Nyt ei särje mitään paikkaa, nukuin todella hyvin ja lihaksetkin löytyvät, että ei ole vaan yksi tönkkö köntti. Tästä voikin jatkaa hyvillä mielin paria kevyttä viikkoa testeineen, että voikin sitten alkaa taas rääkkäämään itseään kohti puolikasta.

Ensi kesän kisat on nyt päätetty omalta osaltani ja ne ovat seuraavat:

• Kuusijärvellä Vantaa Triathlon sprintti 6.6.
• Himoksella SM-sprintti 13.6.
• Sastamalassa puolenmatkan triathlon 5.7.
• Lahdessa perusmatka 1.8
• Ahvenanmaalla puolikas ja kilpailen paikasta Escape from Alcatraz 2016-tapahtumaan 29.8. 

Kuinka ollakaan taas viisi kisaa kesälle. Keuruun yömaratonin puolikasta harkitsen ja koko maratonin voisi kipaista Vantaalla. Jos sitä vielä pyöräilisi Nokialta Nurmijärvelle päin vaihteeksi, kun se oli niin kivaa. Toivottavasti ehtii kaiken mitä haluaa. 

Teräsmiehen arkistojen helmiä :D Pitää vaan patterit vaihtaa ;)

Painoraja ja noita tuli kylään

Kyllä, olen asettanut pitkällisen empiirisen tutkimuksen tuloksena painorajan itselleni, joka tarkoittaa sitä millon pitää levätä. Koko hommahan lähti siitä alunperin, varmaan jo kolme vuotta sitten, kun toivoin painon putoavan. Välillä sitä tuli seurattua tarkemmin toisinaan taas ei pitkään aikaan. Nykyään se ei enää niinkään kiinnosta ja viimeisin "kuivapaino" taitaa olla 68.4 kg.

Jossain vaiheessa aloin kiinnittämään huomiota siihen, että paino lähti nousuun aina, kun rasituin ja seuratessani tuloksia havaitsin sellaisen kriittisen rajan. Painon nousu korreloi hyvin Omegawaven tulosten kanssa ja raja tuli vedettyä noin kahteen ja puoleen kiloon ylimääräistä eli varmaan nestettä lihaksissa se ylimääräinen. Tuossa vaiheessa sen kyllä alkaa huomaamaan siitäkin, että ei oiken enää jaksa, treenit ei kulje ja tuntuu koko kroppa kauhean painavalta.

Viime viikon lepolomapäätökseen vaikutti Omegawaven huonojen lukemien lisäksi painon hilautuminen 71 kg. Se taisi olla perjantai aamuna. Totesin, että juuh... Taidan olla oikeasti vähän väsynyt. Laitoin toivoni kuitenkin viikonloppuun, mutta huonot unet olivat ryydyttäneet täysin. 

Sunnuntain uiminen meni kuitenkin ihan kivasti, koska uiminen, vaikka kovakin, on omalla tavallaan palauttavaa liikuntaa lihaksilleni veden paineen ansiosta. Uskaltauduin vihdoin uimaan ihan kunnolla ilman räpylöitä. 8x50 m vedot vetäisin ilman niitä, mutta tuntui edelleen, että kuski kiihtyy vaan vaikka vauhti ei... Onneksi märkkärin kanssa ei tarvitse niin potkia...

Maanantaina vähän venyttelin ruuanlaiton ja tiskaamisen ohessa. Kaalilaatikko onnistui yli odotusten siinä samalla :D Tiistaina oli sitten hyvä lähteä juoksemaan. Väsytti kyllä edelleen eikä olisi huvittanut. Pääsin liikkeelle puoli seitsemän aikoihin ja ulkona oli KYLMÄ! Ei sellainen viileä, vaan suorastaan jäätävä. Rakeitakin satoi jossain välissä. Ei oikeastaan palellut, mutta kyllä se jäätävä ilma otti kasvoihin alun peekoilun aikana. Vetojen jälkeen ei sitä tosin huomannut enää. Juoksu kulki ja kyllä se vauhti vaan on alkanut paranemaan, vaikka en vieläkään mitenkään kovaa mene... Kotona menin äkkiä saunaan sulamaan. 

Nukuin viimeyönä hyvin. Ehkä vähän liiankin hyvin. Hätkähdin hereille jossain vaiheessa yötä samasta asennosta mihin olin nukahtanut. Mietin siinä vessaan mennessä, että ei hyvä, kun hartiaan sattui. Nukahdin toiselle kyljelle. Aamulla en meinannut päästä sängystä ylös, kun oli noita hyökännyt niskaan. Voi p*****e! Päästä piti pitää kiinni, että pääsin ylös. Polarin käppyrää katsoessa tajusin, että olin nukkunut hitto kuusi tuntia vasemmalla kyljellä. En suosittele kenellekään...

En lähtenyt töihin sen jälkeen, kun olin aikeissa pukea ja meinasi taju lähteä. Menin vaan nöyränä takaisin sänkyyn makamaan. Tiikerirasvaa, panacodi ja niskatuki, niillä aloitin. Nukuin pari tuntia, kunnes karmea nälkä herätti. Söin ja jatkoin pötköttämistä. 600 burana oli seuraava. Siitäkään ei ollut hirveästi apua. Seuraavaksi Voltarenia niskaan. Se auttoi! Ooh mikä ihana tunne kun ei niin sattunutkaan. Sain laitettua astianpesukoneenkin pyörimään. 

Päätin pyöräillä 1½ h wattbikella. Peekoota ja 10x15 s vetoja. Ihan kuin se olisi auttanut siinä mielessä, että veri lähti ainakin kiertämään. Nyt sentään pää kääntyy jo vähän enemmän, vaikkakaan ei vielä läheskään normaalisti. Aamuun verrattuna tilanne on jo huomattavasti parempi. Tankotanssin joutuu huomenna skippaamaan, mutta balettiin menen. Nyt voisi koittaa voltarenia suun kauttakin ja toivoa, että niillä ja geelillä suoraan niskaan noita lähtee nuolineen takaisin Kyöpelinvuorelle odottamaan pääsiäistä :D

Loppukevennykseksi meitsi töissä. Tuli vaan palohälytys pilaamaan päivän eilen. Väärä hälytys onneksi.

 

Kevätväsymystä, superkuu vai silkkaa laiskuutta

Tämä viikko on mennyt melko tahmeasti. Tuntunut, että virtaa riittäisi, mutta kroppa ei pysy mukana. Lepoviikko ei tuntunut vaikuttavan taustalla mitään. Aika kevyesti tullut mentyä sen tähden. Luultavasti tämä raju valoisuuden muutos, positiivista sinänsä, haittaa vähän nukkumistani, niin kuin joka kevät. Nyt se vaan tuntuu enemmän kuin ennen, kun treenaa kovasti. Olihan kuitenkin kaikki auringonpimennykset ja superkuut ja teräsmieskin nukkunut vähän huonosti, niin kyllä täytyy johtua niistäkin :D

Maanantain ihan lepopäivän jälkeen oli tiistaina vuorossa juoksua töiden päälle 80 min. Aika haipakkaa tuli mentyä, kun melkein 12 km juoksin siinä ajassa. Pari viikkoa aikaisemmin juoksin reilun 13 km 100 min aikana. Ihan siistiä :D Juoksu loppui sitten sopivasti massiiviseen kylkikramppiin 5 min vitosalueella juoksun jälkeen. Piti juosta taas ajoissa, että ehdin jälleen seuran järjestämälle ravinto ym. luennolle Hyvinkäälle. Meni taas aika täpärälle ehtiminen kuitenkin, kun venähti juoksemaan lähtö töiden ansiosta 20 min.

Keskiviikkona väsytti ja ahdisti, kun tiesin, että ohjelmassa oli 2 h wattbikea. Vaihdoin sen lauantain 60 min kevyeen. Jalat olivat omituisen tönköt sen jälkeen ja lihakset paikoitellen kipeät. Omituista. En muista, että aikaisemmin olisi ollut noin. No pistin ja pistän edelleen väsymyksen piikkiin.

Tanssitorstai oli, yllätys yllätys, ihana. Baletissa tossuilla pysyminen paranee joka kerta ja se kertoo siitäkin, että lihaskunto paranee myös. Tangossa sain huomata järkytyksekseni, että yläselkäni on jäykistynyt aika pahasti. Yksi taivutusliike pääalaspäin, kun piti ottaa vielä siitä tanko kainaloon, tyssäsi aivan täysin. Piti tulla äkkiä alas tangosta, kun sattui vaan häntäluuhun... Nyt alkoi sitten yläselän notkistaminen takaisin ennalleen. Se on mennyt tähän jamaan ihan hiljattain, koska mielestäni vielä tammikuussa vastaavanlainen onnistui paremmin. En kyllä yhtään ihmettele tätä, jos katsoo kuinka monta tuntia olen viettänyt mm. wattbiken selässä.

Baletti tunnin ja tankotunnin välissä vähän patukkaa

Perjantaina väsymys linja jatkui, mutta menin ihan mielelläni uimaan. Ihanaa huomata, että nautin vihdoin uimisesta ja menen sinne ilman pelkoa ja kauhua. Montaa ei ollut altaassa, niin sai jokainen oman radankin oikein. Aika harvinaista herkkua. Illan ohjelma oli aika tekniikka painotteista settiä ja paras kohta oli kun piti uida 600 m 100 m pätkissä eri hengitys rytmillä. En ollut aikoihin uinut ns. kisahengitystäni eli joka toisella vedolla. Huh, että tuntui hyvältä ja kulki. Tuli melkein sellainen olo, että kesällä saattaa ehkä uintikin sujua :)

Näillä laseilla ei voi uiminen kuin sujua :D

Ja sitten tuli viikonloppu. Nukuin vihdoinkin hyvin eli sillä kuutamolla saattoi olla jotain tekoa sitten kuitenkin. Ei se monen päivän väsymys kuitenkaan kuittaannu yhdellä yöllä. Olisin ihan hyvin ehtinyt polkemaan parituntisen aamusta, mutta ajattelin, että illalla shoppailukierroksen jälkeen. Ei sitä tullut tehtyä illallakaan, kun vaan väsytti. Noh ihan sama, ehtii sitä vielä. On tässä tullut kuitenkin jo poljettua wattbikella vähän yli 600 km ja 33 h.

Nyt on sitten sunnuntai. Ohjelmassa lukee 2 h pyöräilyä, 1 h juoksua ja vielä 2 km uintia. Eikä vieläkään tunnu siltä, että edes tekisi mieli tehdä noita kahta ensimmäistä. Taidan antaa itselleni armoa vielä tämänkin päivän ja venyttää mm selkää, joka tuntuu tällä hetkellä kipeimmältä ja käydä vaan uimassa. Parempi se on löysätä ajoissa, kun kroppa huutaa selvästi armoa, että ei sitten mene överiksi ja kärsi pidempään tyhmästä päästä.