sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Näin, koin ja noh, juoksin

Olipas työntäyteinen lepoviikko. Sattui kerrankin onni, että oli tosiaan lepoviikko, niin ei haitannut treenaamista. Hieronnan jouduin kuitenkin siirtämään, mutta koitin venytellä senkin edestä ja rullata rullalla. 

Torstaina kävin uimassa sentäs. Se tuntui hyvältä ja kulki, eikä muistoakaan viikon takaisesta katastrofista. Pari kilsaa taas läpsyttelin siinä tunnin aikana. 

Lauantaina piti käydä pyöräilemässä ja juoksemassa vähän puolimaratonia ajatellen, mutta minut soitettiikin töihin. Siellä meni sitten ilta hujauksessa ja kävin sen jälkeen juoksemassa reippaan 2.5 km. Hermotus toimi ja se oli huojentava tieto seuraavan päivän juoksua ajatellen.

Pääsin sentään maaliin
 
Ja tänään oli Helsinki Spring Marathon. Juoksin puolikkaan vähän testimielessä, että näkisi tämän hetkisen kunnon. Olin ajatellut, että kyllähän se nyt jo menee alle parin tunnin. Onhan sitä treenattukin niin paljon. Vähän mietitytti pukeutumispuoli, kun oli kohtuullisen kova tuuli, mutta kuitenkin seitsemän astetta eikä satanut. Lopputulos oli ihan hyvä vaikka tuulettomissa kohdissa oli kuuma ja tuulisissa kohdissa vähän kylmä.

Kellosta oikea profiili

Lähtövalmiina

Sitten mentiin

Juoksukin kulki vaikka 15-16 km kohdalla meinasi mennä taju, kun en muistanut ottaa salmiakkia ajoissa. En ollut katsonut aikaa ollenkaan, vauhtia vaan ja sitten, kun alkoi heittään päässä pahasti tajusin virheeni. Onneksi nappi auttoi aika nopeasti ja keräsin taas itseni. Kilometrin verran oli kyllä aika hutera olo ja syke karkasi vähän. Jossain 18 km jälkeen aloin kiristämään loppua kohden, kun katsoin taas aikaa. Totesin aika epätoivoiseksi yritykseksi päästä enää alle 2h, mutta harmitti niin paljon, niin koitin vääntää loputkin irti koneesta.

Varmaan kahdeksan kilometrin hujakoilla

Derp




Viimeiset kilometrit olivat melko tuskaiset ja piti ottaa vielä yksi salmiakkikin, kun lähti syke taas omille teilleen ja sainkin sen sillä vielä viitisen pykälää tippumaan, niin pystyin puristamaan vielä loppukirin kentällä, missä maali oli.

Ilmeeni, kun verenpaine droppaa ja päässä heittää




Juoksin Hokilla ja ne oli ihan loistava valinta ja loistavat kengät. Ihan mielettömän kivat juosta "kovempaa" pidempään. Ei tullut sellaista kuolemaa jalkoihin, mikä on ennen ollut. Energiaa upposi neljä geeliä, kolme salmiakkia, juotavaa joka pisteellä. Se puoli meni ihan nappiin, kun en juonut liikaa vettä toisella pisteellä ja enemmän sitten urheilujuomaa toisella, missä sitä oli, niin mahakin pysyi kasassa. Keskisyke 163, maksimi 176 eli aika hyvin minulle. Keskivauhti oli 5:53 min/km ja maksimi 3:50 min/km. Keskikadenssi 87. Ja loppuaika 2:05:53. Sen parempaan en nyt pystynyt. 

Ei enää paljoa jäljellä, matkaa ja voimia

Vielä vähän

Vaikka loppuaika vähän harmitti, niin se tuotti kyllä iloa, että sain pidettyä paketin kasassa loppuun asti. En ehkä enää loppukirissä, kun ei jaksanut keskittyä pahemmin, mutta pääasiassa kuitenkin. Tämä ei perustu pelkästää omaan fiilikseen, vaan sain seurakaverilta palautetta kuinka paljon juoksuni on parantunut :) Kiitos, tuli hyvä mieli edes siitä. Lonkkien seudun lihaksetkin kertovat omaa palautettaan, kun ei meinaa nyt päästä kävelemään. Ovat niin poikki.

Ja taas niin ilmeellä maaliin

Kotona tipahdin täysin, kun loppui energiat. Ongelmanani on, että en saa mitään alas ilman hirveää taistelua heti kisan jälkeen. Yleensä tyydyn odottamaan, että olo tasoittuu, mutta tällä kertaa käytin kaiken energian niin tehokkaasti, kun en edes pahemmin tankannut. En meinannut päästä suihkuun tärisin niin pahasti ja piti mennä saunaankin istumaan 20 minuutiksi, että se lakkasi. Nyt pizzan jälkeen alkaa olemaan vähän parempi olo. Nestettä olen saanut kuitenkin upotettua ihan hyvin. Väsyttää.

Ensi viikolla treenit taas jatkuu ja peekoon painottaminen tosissaan. Ei tästä muuten tule yhtikäs mitään... Jos sittenkään...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti