Melkein lomalla

Olipas ihana viikonloppu. Alkaa olemaan jo sellainen fiilis, että olisin jo lomalla, mutta viisi päivää olisi vielä töitä tiedossa. Aurinko ja lämpö ovat vihdoin palanneet kylmän kesäkuun jälkeen ja se tuntuu ihan mahtavalta! Tuntuu, että olisin herännyt taas henkiin, mutta se voi johtua siitäkin, etten ole enää kipeä.

Viikonlopun urheiluihin kuului kotitöiden lisäksi (mm. ruoholeikkausta ja siivousta) juoksua ja pyöräilyä. Vähän tuli aurinkoakin otettua Suomen Rivieralla eli Sääksissä. Uimassakin pulahdin ja totesin, että en siellä 18 asteisessa vedessä kauhean kauaa viihdy ilman märkkäriä ainakaan.

Lauantaina menin vihdoin koittamaan uusia Newtoneita illalla. Muistin myös, että olin ostanut jo ajat sitten niitä varten uudet nauhat, ne sellaiset "solmunarut". Ne oli ihan hyvät juostessa, kun oli saanut vaan ensin venytettyä ne kenkiin... Sormet ruvella ja kauhea säätäminen, että on molemmat kengät yhtä kireällä ja ensin tietty liian kireällä ja sitten piti löysätä jne... Au. Mutta oli vaivan arvoiset.

Siniset narut asennettuna

Valmiina taistoon

Juoksu oli ensin vähän hassun tuntuista ja näköistä Newtoneiden erikoisuuden eli niiden päkijän alla olevien siivujen takia. Totuin kyllä niihin aika nopeasti ja tuntui, että juoksemiseni muuttui huomattavasti paremmaksi. Sain vielä teräsmiehenkin mukaani juoksemaan pitkästä aikaa ja hänkin sanoi, että asentokin on parempi. Vähän jännitti, että tuleeko pohkeet tai jokin muu paikka kipeäksi, koska olin kuullut, että näin voi käydä. En sitten jaksanut juosta kuin 5.5 km, koska ei ole tottunut näin lämpimään ja en ollut muistanut juoda tarpeeksi päivän aikana. Jano alkoi vaivaamaan jo alkumatkasta ja teräsmieskin valitteli uusine kenkinensä/pohjallisineen, että rakkoa pukkaa, joten totesimme parhaaksi suunnata kotiin. Juoksusta jäi kuitenkin hyvä mieli :)

Tänään, kun heräsin mietin miltä tuntuu jaloissa. Yllätyin hieman, kun jalat oli aika hyvän tuntuiset. Vähän vaati kylkien venytystä, että sain säärisäryn kaikkoamaan ja se oli siinä. Ei siis tullut uusista kengistä mitään kipuja ihme kyllä. Ne oli kyllä ihan hiton hyvät kengät. Ei tarvitse enää miettiä millä juoksee jatkossa. 

Illalla lähdin pyöräilemään kunnolla ja pitkästä aikaa. Edellinen kerta oli viikko sitten Kiskossa. Sen jälkeen satoikin melkein koko viikon, niin ei oikein napannut. Lähdin ajelemaan rauhallista lenkkiä, mikä nyt meni aika vauhdilla kuitenkin, mutta keskisyke oli melko sopivasti 144. Ilma oli niin ihana ja voi kun saisi ne tuoksut purkkiin, että voisi talvella haistella ja muistella kesää. Oli niin ihana polkea. Meinasin ensin ajaa vain sen lyhyen 18 km lenkuran, mutta olin uusilla renkuloilla mennyt sen verran vauhdilla, että risteyksessä, missä piti tehdä valinta kotiin vai vielä lisää, oli aikaa mennyt vain 24 min. Jatkoin siis kisareittiä väärään suuntaan ja matkaa tuli 32 km ja aikaa meni 1h 5 min. Keskinopeudeksi sain taas 30 km/h. Se tuli vaan aika helposti. 

Pyörimään

Aivan mahtavaa, kun nämä panostukset välineisiin näkyvät ja tuntuvat konkreettisesti. Juoksusta ja pyöräilystä molemmista jäi niin hyvä fiilis, että on taas ihan uutta energiaa jatkaa kesän seuraaviin haasteisiin. Seuraava odottaakin jo ensi lauantaina. En vielä tiedä uskallanko lähteä juoksemaan sellaista matkaa, eli puolimaratonia, noilla uusilla kengillä...

Pyöräilyssä meinasin repäistä, kun ei ole lomalla kisojakaan, pyöräilemällä Nokialle. 155 km tulisi matkaa täältä perille tietä 130 pitkin. Pitää vaan ajaa reitti autolla ensin, että näkee onko se mahdollista ajaa sitä kautta, ilman suurempia ongelmia. Kaikkea sitä hullu keksii...

Nyt taas nukkumaan, että jaksaa uurastaa viimeiset viisi päivää ennen lomaa.