Kyllä sitä vaan muuttuu ja edistyy

Välillä havahtuu miettimään, että onko tästä itsensä rääkkäämisestä mitään hyötyä. Menee vain kaikki aika, yöunet kärsii ja rahatkin hupenee huomaamatta kaikkeen tärkeään, mitä ei tosin olisi tullut mieleenkään ostaa vielä pari vuotta sitten.  

Olen hämmästyttänyt itseäni nyt tässä kohta kahdeksan viikon aikana millaisella päättäväisyydellä puskenut eteenpäin, vaikka on tehnyt mieli vaan jäädä makaamaan koneelle. En ole ehkä uskaltanut vaatia aikaisemmin itseltäni näin paljon, koska en ole uskonut itseeni. Meinaa se usko loppua edelleen. Onneksi on näitä laitteita tukemassa, että ei anna oman laiskuuden vaikuttaa todellisuuteen. Omegawave on toiminut hyvänä kannustimena huonoina ja väsyneinä päivinä. On se myös sitten alkanut ilmoittelemaan, kun lähti menemään huonoon suuntaan ja lepäsin silloin.

Jos tarkkoja ollaan niin ei olisi kyllä kuntokaan riittänyt aikaisemmin tällaisiin määriin. Kaksi vuotta tässä työstänyt tätä pohjakuntoa niin sanotusti. Tämä kaikki on ollut yksinkertaisesti ihan uuden elämäntavan opettelua. Nyt alkaa vihdoin tuottamaan oikeasti tulosta. Jännää, kun kaikki muuttuu.

Hämmästytin itseäni lauantaina, kun lähdin salille tekemään yhdistelmätreeniä pyörä-juoksu-pyörä-juoksu. Vedin päälleni pitkästä aikaa IM haalarin. Se on ollut minulla viimeksi Ahvenanmaalla kisoissa. Hämmästyin, kun se meni niin helposti päälleni. Kyllä siinä mietin onko puku venynyt, vai minä kutistunut...? Ehkä se haitari on vähän päässyt pienenemään :)

Lauantailta ja loppukesästä

Sunnuntaina selvisin juuri ja juuri kolmen tunnin pyöräilystä. Se oli samalla ihanaa ja ihan kamalaa. Hädin tuskin pystyin kävelemään sen jälkeen, mutta lähdettiin silti vielä sinne Nokialle ja kyllä kannatti :) Oli hyvät blinit ja kakku. 

Maanantaina oli onneksi hieronta. Vähän sai takareidet runtua ja niskaa/hartioita päätettiin myöskin rusikoida, kun ollut vähän turhan useasti nyt näitä pääkipuja. Ajaessa sinne meni myös vasen korva kummallisesti lukkoon ja alkoi vaan vinkumaan. Yleensä se menee hetkessä ohi, mutta sillä kertaa ei mennytkään ja se rohkaisi myöskin valitsemaan niskan käsittelyä. Kannatti.

Eilen oli normi venymiset, lihaskuntoilu ja uinti. Uinti tuntuu nyt jotenkin tahmealta. Ehkä se johtuu siitä, että on nyt tullut jokin tasanne vaihe siinä ja/tai tekniikka kusee, niin että ei oikein vauhtikaan kehity ja sitä koittaa sitten kauheasti pyristellä ja keksiä jotain, että saisi taas sen hurjan fiiliksen. En tiedä. Toivottavasti teräsmies keksii perjantaina mikä on vikana. Jos on jotain, niin varmasti jotain ihan typerää taas, mitä en ole vain itse räpikoidessäni huomannut.

Mutta tänään oli sitten yksi ihmeiden ihme hetki. Juoksin taas 1½ h ja 10.5 km. Eikä tuntunut missään vaiheessa pahalta. Uskomatonta. Ei ollut edes kauhean väsynyt olo, kun pääsin takaisin kotiin. Se mikä myöskin hämmästytti, kun olin menossa suihkuun ja heitin juoksuvaatteita pois, että en ollut hionnut niitä aivan läpimärikisi, niin kuin aina tähän asti. Jälleen yksi ehkä vähän vähemmän hikinen todiste siitä, että kyllä se kunto sieltä nousee.

Neljä päivää vielä kovaa rääkkiä. Lohdutan ja kannustan itseäni jaksamaan sillä, että ensi viikolla on sitten vain viisi tuntia kevyttä treeniä :D Nyt keskityn selviämään näistä neljästä päivästä ja koitan jaksaa hurrata täällä blogissa jotain sunnuntaina, jos olen vielä kykenevä liikuttamaan sormiani ja paria aivosolua.

Vauhtiviikko

Taas hujahti viisi päivää niin, että piti oikein istua miettimään, mitä kaikkea sitä nyt tuli tehtyä ja milloin. Lepo teki hyvää, yllättäen, ja ei ole tuntunut yhtään pahalta taas treenaaminen. Alan varmaan vihdoin pääsemään myös siihen tilanteeseen, että hommasta alkaa tulemaan osa päivittäistä rytmiäni. Eli se on viimeinkin korvaamassa henkisestikin tämän dataamisen, johon olen tottunut ja mitä mieluummin tekisin. Fyysisesti se on jo tehnyt sen, koska en saa nukuttua ja on vähän paha olo, jos en pääse nostamaan sykettä :D Henkinen kynnys on siltikin ollut kovempi ylittää.

Maanantaina starttasin taas riehumisen 1½ h juoksulenkillä. Se meni yllättävän hyvin. No 30 min piti kävellä, että sain pidettyä haluamani I- alueen sykkeet. 40 min II:lla, ja sitten 20 min III:lla. Matkaa kertyi vähän reilu kymppi. Kolmannen kilometrin kohdalla alkoi sattumaan oudosti oikeaan nivuseen. En pystynyt ottamaan enää askeltakaan ja mietin ei hitto tähänkö tää nyt kaatui ja teräsmieskään ei ole vielä kotona. Ou nou. No vähän siinä heiluttelin koipea ja tuntui sellainen naksahdus, kuuluikin varmaan, mutta en musiikilta kuullut sitä. Sitten ei ollut enää mitään. Juoksun jälkeen jalat oli kyllä ihan muushia. Ihan hyvä lenkki pitkästä aikaa.

Tiistaina oli sitten normi venymiset ennen uintia ja sain uituakin ihan mukavasti pari kilsaa. Uinnin jälkeen vaan iski kotona sitten lähetyshäiriö näkökenttää. Oli toinen kerta elämässäni, kun sain aurallisen migreenin. Ensimmäinen tuli varmaan aika lailla tasan kymmenen vuotta sitten, kun luin kirjotuksiin. Silloin menin ihan paniikkiin, kun meni näkö. Nyt istuin vain iltateeni kanssa koneella, kun havaitsin hehkulangan pätkän suoraan siinä mihin koitin katsoa. Vähän aikaa katselin kattoo, kunnes se hävisi. Sitten ilmestyi näkökentän sivuun sellainen "halkeama", joka kasvoi pituutta. Näytti siltä, että näyttö olisi ollut halki. Sekin hävisi hampaita pestessä, mutta sitten, kun menin nukkumaan jysähti. Sellainen kipu lävisit pään vasemmalta, että nousin istumaan. Kaikki lääkkeet kitaan mitä keksin, koska iski vähän paniikkikin.

Seuraava päivä oli yllättäen vähän sekava. Ja pelkäsin oikeasti, että kohta katkeaa verisuoni. En voinut nauraa, yskiä tai tehdä mitään mikä ns. nostaa painetta päässä, kun sattui. Onneksi ei nyt mitään tapahtunut, mutta vähän erikoista silti. Lähdin illalla kaikesta huolimatta juoksemaan vetoja ja ei siitä ainakaan mitään haittaa ollut. Oli jopa ehkä vähän parempi olo.

Torstaina pyöräilin vaan 1½ h ja eilen kävin salilla pitkästä aikaa. Sen kyllä tuntee nyt jaloissa.

Pfff ihan kauheeta

Ja illalla vielä uin. Ei tullut kuin 1700 m, kun oli niin paljon kikkailua ohjelmassa, mutta pitkästä aikaa tuli ehkä sellainen havainto edistymisestä. Käsivetoihin tainnut tulla voimaa tai otetta tai jotain. Odotan kyllä innolla Hastin seuraavaa leiriä, joka on huhtikuun alussa. Edellisellä kerralla sain sieltä sellaisen boostin uimiseeni, että en malta odottaa mitä seuraava kerta tuo tullessaan. Seuraava leiri on siis 4. - 6.4.2014. Täällä lisää tietoa.

Tänään vielä pyörä-juoksu-pyörä-juoksu ja sen menen kyllä tekemään salille, kun menisi vähän vaihtoihin turhan kauan, jos ulos meinaisi. Huomenna 3 h pyöräily ja hanuri kiittää :D Kaikkea muutakin pitää ehtiä tekemään mm. yhdet synttärit Nokialla ja uuden pakastimen haku ja ruokakauppaa ja vaikka mitä :) Wattbike kisat Imatralla unohdin, kun meni vähän viikot sekasin viime viikkoisen sairastamisen takia. Surku. Jotenkin oli sellainen mielikuva, että ne olisivat olleet vasta viikon päästä. Mutta nyt sitä toimintaa, että ei mene koko päivä rötvätessä!

Matka jatkuu

Sairastaminen on saatu tältä erää voitokkaasti loppuun ja huomenna voi taas aloittaa intoa puhkuen treenaamisen. Olo alkaa olemaan siis aika lailla normaali. Eilinen juhliminen kävi vain vähän vanhan voimille. 

Ystäväni valmistumista juhlistetiin Bläkissä Helsingissä. Oli järjestänyt ihanan juhlan kaiken kaikkiaan. Vieläkin hymyilyttää. Itsehän en juonut kuin alkumaljan, koska olin kerrankin kuskina. Teräsmies siemaili sitten minunkin puolesta. Aamulla oli kuitenkin sellainen henkinen kapula, että meinasi mennä koko päivä sitä potiessa, mutta saatiin kuitenkin siivottua, pestyä pyykkiä jne. Normi koti hösäystä.

Huomenna voisi taas urheilla jotain. En ole yhtään miettinyt vielä mistä sitä taas aloittaisi, mutta ei voi olla kovin vaikeaa, kun ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Tai no saattaa olla kolmaskin, jos uskaltaa harkita tanssimaan menemistä.

Vähän juhlatunnelmista kuvia... Latasin sen pro camera homman 820:ni ja sillä sai aika hyviä kuvia. Ensimmäistä ei lasketa, kun nauratti niin pirusti. Viimeisenä on vertailukuva toiseen laitteeseen.

Kuva taitaa olla yhtä selvä kuin kuvattavakin

Helsingin kattojen yllä

Rakeinen möö (iPhone kuva)

 

Osui se sitten omallekin kohdalle

Ihmettelin tosiaan viikon Omegawaven lukemia mm. leposykettä ja adaption reserves lukemaa. Korkeat sykkeet ja matala vastaanottavaisuus. Myöskin väsymys ja alakuloisuus vaivanneet. Eilen tuntui kurkku vähän kummalta. Tänään alkoi tuntumaan aamupäivällä kummaa kihelmöintiä iholla. Väristykset alkoivat pahenemaan iltapäivää kohden. Kolmen aikaan kuumemittari näytti 37.3 astetta ja totesin, että tämä taisi olla sitten tässä.

Nyt tässä muutamaa tuntia myöhemmin kääriytyneenä vaikka mihin ja edelleen palelee. Ehkä vähän hedariakin pukkaa ja muutenkin meinaa särkee. Mikähän tästä tulee. Kurkku ei tule kipeäksi, kun ei ole nielurisoja, mutta se turpoaa sitten senkin edestä helposti. Oi voi. Treeniohjelmaa päätin siirtää suosiolla viikon eteenpäin suunnitellusta aikataulusta. Onneksi olen kerrankin ollut kaukaa viisas ja aloittanut ajoissa, että ei tällaiset, toivottavasti, pikku taudit haittaa suunnitelmia.

Eilen kävin kuitenkin pitämässä lihaskunto-venyttelyn. Aavistelin pahaa korkeista sykkeistä, jopa venytellessä. Uinti sujui ihan kohtalaisen hyvin olosta huolimatta ja uin jälleen sen 2 km. Ehkä olisin uinut 2.5 km, jos olisin ollut kunnossa. Uintiin sisältyi jälleen tekniikkaa ja eri vauhtista uintia. Todella upeaa huomata kuinka se alkaa sujumaan ja joka kerta vielä ehkä vähän edellistä paremmin. 

Tänään olisi ollut salirääkkiä ja juoksua, mutta arvatenkin jäi tekemättä. Hyvä kuitenkin, että tuli nyt, kun on kerta tehnyt tuloaan tauti koko viime viikon. Pääsee sitten taas treenaamaan kunnolla ja iloisilla mielin, kun on tervehtynyt. Nyt sitten vaan teetä ja lepoa ainakin loppuviikko.

Hidasta palautumista

Palauttava viikko on melkein lopuillaan. Jotenkin on vaan tuntunut, että en ole palautunut kuitenkaan ihan yhtä hyvin ja nopeasti kuin aikaisemmin. Tiistaina Omegawave antoin hävyttömän alhaiset lukemat ja kokonaisarvosana oli 6, leposyke 75 ja ajattelin lukemien perusteella, että jäänköhän henkiin... Ihmettelin moista, koska maanantai oli ihan lepopäivä eli en tehnyt mitään sykettä nostavaa. Tiistaille olin suunnitellut tunnin kevyen pyöräilyn, mutta siirsin sen keskiviikolla ja torstaille juoksemisen ja pidin vain lihaskunnon ja venyttelyn.

Venyttelyssä vaihdan ohjelmaa neljän viikon välein, jotta ei tule tylsää ja nyt olen perehtynyt vähän pakostakin mm. venyttelyn fysiologiaan. Haluan saada itselleni ja muille parhaan mahdollisen hyödyn. Olin saanut myös toivomuksen dynaamisesta venyttelystä. Etsin vähän interwebsistä tietoa moisesta ja törmäsin muutamiin videoihin. Katsoin niitä, otin opikseni ja nyt tehdään sellaista seuraavat kerrat. Mietin aluksi voiko tällaisesta "heilumisesta" olla mitään hyötyä, mutta huomasin itse ainakin oloni melko vetreäksi sen jälkeen. 

Torstaina oli toinen Fustra ja se oli kyllä niin hyvä taas. Se pitäisi saada mielestäni perusterveydenhuoltoon, koska se auttaa niin paljon. Minulle on kuulemma kehittymässä lajille tyypillinen ryhti eli yläselkä köyristyy ja taitaa johtua paljosta pyörällä hinkuttamisesta. No se selittää jatkuvat yläselän kivut ja kipuilevat pitkät selkälihakset. Siinä sitä sitten korjattiin koko hikinen tunti ja kyllä auttoi. Perjantaina aamulla havahduin taas köyryyni ja kun oikasin kuului hyvä rutina. Koko päivän koitin keskittyä pitämään ryhdin ja kyllä se vaan taitaa niin olla et vika on ollut siinä, että lapapito ollut vähän hukassa. Fustran lisäksi kävin myös vähän juoksemassa vetoja. Oli kyllä jännä sää. Pakkasta - 10 mutta silti usvaa. Sellaiseen hattaraan oli ikävä juosta, kun otti kosteus kasvoihin ja jäätyi sitten seuraavassa hetkessä.

Epämääräinen kuva usvahattaroista torstaina

Eilen kävin salilla duunikaverin kyykytettävänä taas. Mahistavaa kuinka hutera tuo oikea jalka on. About kolme kyykkyä, sitten siitä loppui poweri ja en päässyt enää ylös. Sitten oli maastavetoja tangolla ja käsipainoilla suorin jaloin ja vähän prässiä vielä päälle. Illalla piti jaksaa vielä uida.

Uimaan lähtö oli melko tahmeaa. Väsytti aika paljon, vaikka nuikuin tunnin päikkärit. Vesi tuntui kamalan kylmältä altaassa, mutta hyvä että menin. Uinti sujui suorastaan käsittämättömän hyvin ja sain vihdoin ja viimein uitua tunnissa sen 2 km. Ehkä se uusi uimapuku ja lasit auttoivat asiassa ;) Nyt on nimittäis Speedon Fastskinit. Ihan älyttömän siistit. Ei minkään laista vastusta vedestä, ei huurru tai vuoda ja näkeekin hyvin. Ihan kesää ja kisoja ajatellen loistavat lasit.

Tänään oli sitten takareidet vähän kireän oloiset. Aamupalan ja hetken slöijäämisen jälkeen aloitin tunnin polkemisen ja puolen juoksun. Molemmissa oli vähän kovemmilla sykkeillä menoa, mutta en usko, että oli pahasta. Tämän päivän arvosana Omegalla oli 9 niin uskalsin lähteä puristamaan moista, vaikka leposyke oli edellen 67. Ihme juttu. 

Pahin urakka taisi kuitenkin olla shoppailu. Piti etsiä uusi mekko ystävän valmistujais juhliin, kun vanhat eivät mene enää haitarin kohdalta kunnolla päälle. Löysinkin ihanan Stokkalta, kun olin vain sovittanut jonkun kymmenen erilaista ensin. Kauheeta hommaa. Ruokakaupassa alkoivat jalat ilmoittelemaan hienoisestä väsymyksestään särkemällä aika ruhtinaallisesti. Irsvistellen sitten kerättiin ruuat ja äkkiä kotiin. Huomenna kevyt 75 min polkaisu ja sitten alkaa taas raataminen. Edelleen hirvittää.

Still alive

Hengissä vielä 10 h viikonkin jälkeen. Vaikka eilen en ollut siitä enää niin varma. Tänään pukkasi kyllä migreenin. Hyvin hyvin väsynyt siis. Tämän 6 h viikon jälkeen lähteekin sitten kovimmat kaksi viikkoa. Oh my vaikeita aikoja luvassa. Töissäkin vielä hommaa pukkaa niin mukavasti. Kotona se sitten näkyy, että vähän kotityöt jää tekemättä. Onneks se nyt ei ole niin kauhean vakavaa, vaikka vähän ärsyttääkin neuroottista luonnettani. Aika paljon oikeastaan.

Perjantain salirääkin jälkeen ei siitä uimisesta tahtonut oikein tulla sitä mitä suunnittelin. Vähän oli puhti poissa eli sain taas unohtaa 2 km uimisen. Sain kyllä vihdoin uitua 25 m hengittämättä. Se on muuten harvinaisen hyvä harjoitus. Sen jälkeen, kun olen tuota nyt muutaman kerran tehnyt, niin ei ole tullut enää missään vaiheessa sellaista pakottavaa tarvetta hengittää, kun ui ihan normaalisti. Meinaa ihan välillä unohtua varsinkin, jos keskityn esim. käsivetoon tai johonkin muuhun enemmän.

Lauantaina piti herätä ajoissa, kun olin meinannut tehdä päivän pyöräilyt ennen MP-messuja, mutta se oli vaan kiva ajatus. Kymmeneen se taas meni ennen kuin pääsi ylös sängystä. Sitten piti alkaa vauhdilla valmistautumaan lähtöön. Oltiin sovittu poimia yksi kaveri kyytiin ja nähdä toinen messuilla. Paljon oli ihmisiä liikkeellä, mutta mukavaa oli. Näin yhden vanhan luokkakaverinkin siellä ja oli ihan mahtavaa, koska en edes muista millon ollaan viimeksi nähty. Piti sitten polkea se treeni illalla... Jalat oli aika pökkelöt päivän heilumisesta ja salilla riehumisesta edelleen.

Haaveilua

Sunnuntaina oli vuorossa viikon kauhu. 2 h 40 min pyöräilyä ja 20 min juoksu. Sykkeet olivat aikamoista sahanterää ja sitä ei ole tullut kovin usein nähtyä, mutta se kertoi vaan väsymyksestä. Ei niinkään se fyysinen väsymys vaan myöskin se henkinen. Melkein itketti, kun pääsin lenkiltä kotiin. Olin motivoinut itseäni sillä punkku lasillisella ja kyllä sen ansaitsin :D

Tänään en taas mahtunut aamulla fakkuihini kun piti töihin lähteä. Piti sitten vetää tyylillä trikoot ja juoksushortsit taas.

Rennosti töihin

Olin kyllä niin väsynyt eilen illallakin, että en jaksanut edes stressata sitä, että aamulla joutuu heräämään aikaisin töihin. Olin vaan "Ai niin, huomenna on töitä" ja zzz. Eikä ollut sitä normaalia toinen silmä auki nukkumista. Valitettavasti tällaisesta vaan seuraa se migreeni yleensä aina. Puolen päivän aikoihin alkoi vähän kiristää ja parin tunnin päästä tuntui jo, että verisuoni katkeaa ohimolta. Kuudelta nukkumaan pikku päikkärit. Ja en sitten saanut tehtyä mitään mitä olin ajatellut. Pitää siis huomenna suunnitella uusi venyttelyohjelma, että ei tule tylsää tiistain venyttelysessiossa. Otan kyllä aika iisisti tämän viikon 6 h kanssa.