keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Osui se sitten omallekin kohdalle

Ihmettelin tosiaan viikon Omegawaven lukemia mm. leposykettä ja adaption reserves lukemaa. Korkeat sykkeet ja matala vastaanottavaisuus. Myöskin väsymys ja alakuloisuus vaivanneet. Eilen tuntui kurkku vähän kummalta. Tänään alkoi tuntumaan aamupäivällä kummaa kihelmöintiä iholla. Väristykset alkoivat pahenemaan iltapäivää kohden. Kolmen aikaan kuumemittari näytti 37.3 astetta ja totesin, että tämä taisi olla sitten tässä.

Nyt tässä muutamaa tuntia myöhemmin kääriytyneenä vaikka mihin ja edelleen palelee. Ehkä vähän hedariakin pukkaa ja muutenkin meinaa särkee. Mikähän tästä tulee. Kurkku ei tule kipeäksi, kun ei ole nielurisoja, mutta se turpoaa sitten senkin edestä helposti. Oi voi. Treeniohjelmaa päätin siirtää suosiolla viikon eteenpäin suunnitellusta aikataulusta. Onneksi olen kerrankin ollut kaukaa viisas ja aloittanut ajoissa, että ei tällaiset, toivottavasti, pikku taudit haittaa suunnitelmia.

Eilen kävin kuitenkin pitämässä lihaskunto-venyttelyn. Aavistelin pahaa korkeista sykkeistä, jopa venytellessä. Uinti sujui ihan kohtalaisen hyvin olosta huolimatta ja uin jälleen sen 2 km. Ehkä olisin uinut 2.5 km, jos olisin ollut kunnossa. Uintiin sisältyi jälleen tekniikkaa ja eri vauhtista uintia. Todella upeaa huomata kuinka se alkaa sujumaan ja joka kerta vielä ehkä vähän edellistä paremmin. 

Tänään olisi ollut salirääkkiä ja juoksua, mutta arvatenkin jäi tekemättä. Hyvä kuitenkin, että tuli nyt, kun on kerta tehnyt tuloaan tauti koko viime viikon. Pääsee sitten taas treenaamaan kunnolla ja iloisilla mielin, kun on tervehtynyt. Nyt sitten vaan teetä ja lepoa ainakin loppuviikko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti