Urheilu on parasta

Tällä viikolla tuntuu kuin olisin saanut itseni takaisin. Olen nukkunutkin paremmin kuin aikoihin. Kaikesta tästä kuuluu kiitos naprapaatille :) Urheilu on parasta, kun se sujuu ilman, että mikään kohta kropassa kanittaa.

Maanantaina lähdin pyöräilemään Elisan kanssa. Ajeltiin sellainen 28 km auringon laskiessa. Olin kuvitellut laittaneeni tarpeeksi vaatetta päälle, mutta enpä ollutkaan. Olin niin jäässä, kun päästiin kotiin, että piti mennä kuumaan suihkuun samantien. Pahus, kun viikko sitten olin mennyt vielä shortseissa. Nyt ei meinannut pitkähihainen ja takkikaan riittää. 

Tiistaina menin viidennen kerran Hyvinkään selkäklinikalle hoitamaan selkääni. Nyt oli selkäranka ihan kunnossa joten LPG:n jälkeen mobilisoitiin vasemman puolen kylkiluita. Tuntui varsin erivekkulilta yhden kylkiluun kohdalla ja siinä oltiin varmaan ongelman ytimessä, koska se tuntui juuri siellä missä kiristää kyljessä. Tunnin hoidon jälkeen, kun nousin seisomaan, niin pystyin hengittämään ihan eri tavalla kuin tullessa. Eikä sattunut mihinkään! Olin ihan taivaassa siitä tunteesta. Vanne oli kadonnut keuhkojen ympäriltä. Seuraavan kerran katsellaan tilannetta parin viikon päästä.

Keskiviikkona tuli käytyä mm. syömässä Helsingin kattojen yllä Aalto Women in Business miitissä

 
Torstaina kirmasin tietysti heti juoksemaan töistä päästyäni innoissani tiistain helpotuksesta. Päätin juosta vielä sen pidemmän lenkin järvenpohjan kautta eli 10 km. En tiedä johtuiko se jotenkin mystisesti jäätävän hitaasta vauhdistani vai mistä, että matkaa tulikin vähän yli 11 km lopulta. No ei siinä, jalat oli ihan ok eikä tuntunut oikein missään, mutta se, että käytin matkaan puolitoista tuntia otti vähän luonnon päälle. Mitä sille vähällekin vauhdille on tapahtunut?! No, olipahan ainakin peekoota...

Onnellinen juoksentelija

Järvenpohjalla

Ei se perjantai mennytkään ihan harakoille! Piti tulla korjaamaan, kun ensin kirjoitin, että en tehnyt mitään, mutta taisin olla vaan niin väsynyt silloin, että unohdin koko asian, enkä muistanut vaikka kuinka yritin muistella. Kävin yhden toisen kaverin kanssa kahdeksan kilometrin kävelyllä silloin. Aukaisi hyvin jalkoja edellisen päivän juoksun jäljiltä ja väsymyskin vähän helpotti. Lauantain vietin sitten hyvän ystäväni kanssa Helsingissä vähän shoppaillen ja syöden. Mukavaa vaihtelua arkeen tuollainen melko harvinainen päivä.

Lauantaina aamupala nro 2 ystävän kanssa

Tänään piti mennä juoksemaan sinne Laajasaloon, mutta olin onnistunut unohtamaan sen! Aamulla facebook ilmoitti eventistä ja en voinut kuin todeta siinä yhdeksältä herätessäni, että voi hitto. Sinne meni. No koitan ensi lauantaina mennä paremmalla menestyksellä Sääksiin juoksemaan 14 km polkuja.

Illalla oli uintia ja venyttelin ennen lähtöä itseni taas lämpimäksi. Uitiin sitten 2200 m aika paljon lättäreillä lisänä vielä iki-ihana jarruvarjo vastuksena. Ei tuntunut edes pahalta. Mietin taas ilta-auringon paistaessa altaaseen, että on tämä vaan mukavaa touhua. Ihanaa, kun pystyy nykyään nauttimaan uimisesta. Muistaa kyllä vielä ne ajat niin hyvin, kun se oli henkihieverissä verenmaku suussa puuskuttamista, että oikein ihmetyttää mistä sitä onkaan päästy tähän tilanteeseen. 

Jos ensiviikon vetää vielä tällä löysällä linjalla ja sitten alkaisi katsella miten sitä valmistautuisi sille uudelle täydenmatkan yritykselle.

Velttoa menoa

Jälleen on yksi kaunis syksyinen viikko vierähtänyt. Tällä viikolla on päivätkin viilenneet auringosta huolimatta huomattavasti. Onhan se jo ensi viikolla syyspäiväntasaus ja pimeys alkaa. On se juu ilmoja pidellyt ja silleen. Selvää edistymistä kuitenkin paranemisessa.

Maanantaina oli neljäs naprapaattikäsittely LPG lisällä. Maijulla oli uusi hierontapöytä ja sillä saatiin yläkroppaa liikuteltua puolelta toiselle, kun makasin mahallani siinä. Ensimmäisen kerran löytyi kipua liikuttelemalla, kun taittoi vasemmalle. Olen tainnut olla kaatuessa vähän kippurassa sinne päin ja kiertänyt niin naksahtanut jotain vähän hankalasti. Käsittely helpotti todella paljon edellisen päivän uinnin aiheuttamaa jumitusta ja henki kulki taas.

Kävin vielä kaverin kanssa kuuden kilometrin iltakävelyllä vaellusreitillä. Varmaan oli sekin ihan hyvä ratkaisu sen availun päälle, niin pysyikin selkä kunnossa. Olisin muuten kutenkin lysähtänyt vaan nojatuoliin... Joskus sitä vaan tarvitsee jonkun, joka laittaa liikkeelle.

Tiistaille sovittiin sitten pyöräily siinä kävellessä. Lähdettiin ajelemaan edellisellä viikolla heittämääni lenkkiä päinvastaiseen suuntaan. Ai ai, kun oli taas niin kaunis ilta.

Kaunista, vaikka kuva onkin ihan kallellaan

Keskiviikolle jäi vielä niin paljon intoa, että kävin juoksemassa. Edellisen päivän teemalla sama lenkki toiseen suuntaan. Ei se juoksu ollut mitään vauhdin huumaa vieläkään, mutta ei jalat sentään kuolleet tällä kertaa. Pohdin siinä samalla kuumeisesti, että kumman lenkin menisin Laajasalojuoksussa 25.9., kun vaihtoehtoina on 7 km ja 15 km. 7 km on aika lyhyt, mutta kunto on tällä hetkellä mikä on. 15 km olisi taas sitten ihan kiva sekin, mutta saatan kuolla matkalle. Ehkä pelaan varman päälle ja tyydyn seiskaan. Mutta... Äh...

Kuvassa ei valitettavasti näy kuinka paljon öttiäisiä oli ilmassa ja vastavalossa näkyi hienosti

Torstai, perjantai ja lauantai meni sitten jonnekin. Piti tehdä sitä sun tätä, mutta löysin Netflixistä animea ja jäi sitten tuijottamaan sitä. Perjantaina kävin silmälääkärillä, kun oikea silmä on ollut vähän omituisen tuntuinen ja sumea. Ei onneksi näkynyt mitään vikaa ja sainkin silmätippoja kuivumiseen. Toivon tosiaan, että se oli siinä.

Laajentavat silmätipat on aina yhtä kivat. Mitään en nähnyt reiluun tuntiin lähelle ja piti istua toimistollakin aurinkolasit päässä, kun häikäisi niin pahasti

Lauantaina tein kyllä hyvän löydön Jumbon Prismasta. Olen vaikka kuinka kauan haaveillut tuulentinta sisäpyöräilyä viilentämään, mutta en ole halunnut ropelivehjettä. Kallis maku kun on, niin jäänyt hankkimatta. Mutta nyt oli puoleen hintaan sellainen Dysonin tuuletin. Se lähti matkaan samantien. Nyt on pyöräilyt sisällä paljon inhimillisempiä jatkossa.

Siinä se nyt on ja hyvin tuulee

Sunnuntaina siivottiin tietysti ja ennen uintia venyttelin dynaamiset ja huomasi, että ei ole vieläkään ihan kunnossa, kun nosti sykkeen niin vähästä. Vähän hirvitti millainen murhenäytelmä uinnista tulee taas, mutta pääsin yllättymään jo alkuverrassa, kun kädet tuntuivatkin melko normaaleilta. Uinti suorastaan kulki. Oli harvinaisen ihanaa uida altaassa, kun ilta-aurinkokin paistoi vielä sinne. Kyllä se hymy alkoi kuitenkin hyytymään loppua kohden, niin kuin kädetkin. Oli sen verran tehokasta settiä taas valkulla ohjelmassa. Kivaa oli kuitenkin ja nyt ei ole niin karsea olo kuin viikko sitten, että ehkä tämä tästä :)

Sama löysä setti varmaan tulee jatkumaan, että koittakaa kestää näitä tasapaksuja stooreja siitä kuinka on taas velttoiltu :D

Ihanampi viikko

Nyt on ollut astetta parempi meno koko viikon. Päässyt kokeilemaan pitkästä aikaa miten kolmen kopla sujuu vielä yli kuukauden tauon jälkeen. Hyvin ja huonosti. Kylki/selkä ei tykännyt tietenkään kaikesta, mutta tulipahan tehtyä. Ollut vähän parempi olokin, kun on saanut tehdäkin jotain. Ja säätä täytyy vähän hehkuttaa! Varmaan parempi viikko ollut senkin puolesta kuin koko kesänä! Hyvä että vähän edes paistaa tänne risukasaan.

Maanantaina kävin jälleen naprapaatilla ja sain hyvää hoitoa mm LPG:llä ja jumppaohjeita. Selkärankaani mobilisoidaan nyt, että loppuisi tämä kipuilu, kun se heijastuu läpi etupuolle asti aiheuttaen kipua ja vaivaa.

Sain kuitenkin luvan koittaa kaikkea, varovaisesti tietysti. Tästä ja hyvästä säästä intoutuneena lähdin heti tiistaina pyöräilemään ensimmäistä kertaa kaatumisen jälkeen kunnolla. Olihan se vähän jännää laskeutua aika-ajoasentoon ja hetken tuntui huteralta, mutta kyllä se siitä taas lähti. Oli ihanaa ajella vaan ja lämminkin oli. En ajanut kuin tunnin ja 27 km. Vähän alkoi loppua kohden kylkeä kivistämään, mutta ei sen pahempaa. 

Voi onnea, kun pääsi pyöräilemään

Torstaina koitin juoksemista. Mietin juoksisinko 6 vai 8 kilometriä. Lähdin sitten kasille, kun reitti on kivempi ja eihän se ole pitkä matka. Tai niin luulin. Viiden viikon tauon jälkeen nimittäin oli. Kuuden kilometrin kohdalla jalat alkoivat ilmoittelemaan, että nyt riittäisi. Pari kilsaa mentiinkin sitten ihan vaan tahdonvoimalla. Ei juoksukaan sinällään sattunut mihinkään, mutta on tässä edelleen hanuri hellänä siitä.

Aurinko paistoi niin, että ei nähnyt mitään, kun koitti kuvaa ottaa

Lauantaina vaan venyttelin ja kävelin koiran kanssa. Istuttiin ihanassa illassa puoli tuntia koirapuistossakin. Hyvä tekosyy, kun siinä on pokestoppi ja laitoin luren siihen :D Tuon epelin kanssa on vaan niin rasittavaa mennä koirapuistoon, kun se vaan istua tönöttää siinä vieressä ja alkaa rähjäämään, kun tulee muita koria. Nyt se sentään uskoi ja oli rähjäämättä, kun isoon tarhaan tuli pari koiraa. Yritti kyllä, mutta uskoi kerrankin minua. Ja nuo lenkit on muutenkin sen kanssa aika rasittavia, kun koko ajan pitää vetää perässään. Paitsi sitten, kun se tajuaa, että ollaan menossa kotiin päin.

Koirapuistossa ilta-auringosta nauttimassa

Tänään menin uimaan. Hääräsin koko päivän, kun odotin niin innoissani uimista ja piti saada aika kulumaan. Venyttelin ensin kotona lihakset lämpimiksi ja lähdin hallille. Uinti tuntui heti omituiselta. Kädet olivat voimattoman tuntuiset ja kuski vaan kiihtyi. Jumissa ollaan ja tukevasti. Kaikenlaista tekniikkaa tehtiin ja muuten tuntui hyvältä. Jossain vaiheessa alkoi taas kiristämään kyljestä ja pahasti. Hiljesin menoa huomattavasti. Loppu verrassa totesin 50 m jälkeen, että eihän tästä tule enää mitään, kun kädet ovat ihan turrat. Potkin sitten sen loput 250 m. Tulipahan tehtyä jotain edes ja nyt on ainakin henkisesti parempi olo. 

Härkiksestä makaronilaatikkoa. Hyvää oli!

Kyllähän tämä aavistuksen turhauttaa, mutta tällä mennään. Huomenna on neljäs kerta naprapaatilla ja katsotaan kuinka käy.

Valoa tunnelin päässä?

Vähän ollut jännä viikko, kun on kuulostellut kropan tuntemuksia siitä missä mennään. Fiilikset ovat vaihdelleet vähän päivästä päivään ja hermoa kiristää monellakin tapaa. Onneksi sää on ollut edes heikonlainen, niin ei ole ollut niin pahaa kuumotusta päästä lenkkipoluille, vaikka selvästi alkaa jo menojalka vipattamaan.

Maanantaina en tainnut tehdä mitään järkevää töiden jälkeen, mutta tiistaina, kun ei tainnut sataa enää, kaivoin Nishikin esiin, nykäisin kypärän päähän ja lähdin ajelemaan pokemonien toivossa. Vähän jännitti ensimmäistä kertaa kaatumisen jälkeen, mutta ei sattunut mihinkään ja pystyssäkin pysyin. Muutama pokemonikin tuli löydettyä.

Keskiviikkona tuli käytyä toisen kerran naprapaatin korjattavana. En ollut tullut pyöräilystä kipeämmäksi, mikä oli positiivista, mutta aristin vasemmalta puolelta niin paljon, että ei minulle voinut tehdä oikein mitään noin vain. Maiju pisti minut vetämään sukkahousupuvun päälle ja laittoi LPG masiinan pörisemään. Sukkapuku sen tähden, että laitteen imupää rullaa paremmin, kun ei nappaa niin ihoon kiinni. Kaikki pääsee helpommalla, vaikka lihashoitoja voi tehdä ilmankin. Sen jälkeen pystyikin jo vähän tutkimaan selkääni tarkemmin. Jumissa on.

LPG trikoissa valmiina hoitoon laitteella vierelläni

Pitää kirjoittaa tuosta LPG:stä erikseen oma juttunsa, sen verran mielenkiintoisesta vekottimesta ja hoidosta on kyse. Se tuntui vähän niin kuin imurilta, mutta hoitopäitä ja tyyppejä on paljon erilaisia. Hoidon teho perustuu kykyyn vaikuttaa lihasta ympäröiviin kudoksiin ja sitä kautta itse lihakseen. Käytetään ilmeisesti myös paljon kauneuspuolella vartalonmuokkaukseenkin. 

Torstaina olikin sitten mielenkiintoinen olo. Päätä särki koko pahuksen päivän. Migreenin se siitä lopulta generoi ja lääkkeellä pääsin eroon lopulta. Illalla alkoi tulemaan vasta lihakset edellisen päivän käsittelystä kipeiksi. Vähän jännitti kuinka kipeä mahdan olla seuraavana päivänä ja vedin melkoisen koktailin lääkkeitä ja tiikerirasvaa vielä selkään siinä toivossa, että nyt uppoaisi.

Ehkä ne lääkkeet ja tiikeri tekivät tehtävänsä, kun en sitten ollutkaan perjantai aamuna ihan säpissä. Oli ihan hyvä olo. Hyvä niin, koska illalla oli luvassa vuotuiset duunin pippalot. Väsytti vaan, niin olin vähän epäileväinen jaksamisen suhteen. Lähdin töistä ajoissa, koska ystäväni oli lupautunut laittamaan minut juhlakuntoon. Eli meikki ja kampaus, kun itse olen ihan surkea niissä hommissa. Kyseessä oli kuitenkin teemabileet James Bond henkeen Kaivohuoneella, niin piti vähän panostaa. 

Tulevaisuuden Bond tyttö.
En meinannut itsekään tunnistaa itseäni, kun katsoin peiliin :D

En jaksanut kauhean myöhään ja jätin juhlajuomatkin drinkkilippuihin, kun en viitsi rasittaa maksa parkaani alkoholilla kaikkien kuukauden aikana syömieni kipulääkkeiden lisäksi, lähinnä parasetamolin. Kotiin lähdi vähän puolenyön jälkeen. Aamulla olikin sen ansiosta melko freesi fiilis. 

Illalla venyttelin varovaisesti ensimmäistä kertaa kuukauteen. Vähän tuntui, mutta tein varovaisesti. Silti tuli sellainen olo hetki venyttelyn jälkeen, että olikohan sittenkään hyvä idea. Kummia kipuja alkoi taas ilmenemään kyljessä. Tämä on jännä, kun se ei satu sinne missä ongelma on eli vasemman lapaluun vieressä kylkiluiden liitoskohdassa selkärankaan ilmeisestikin. Jokin tekee sen, että kipu säiteilee kylkeen ja etupuolelle pahasti. Siitä seuraa kaikkea mm. ruokahalun puute, kun ei ole näläntunnetta oikein ja vaikeus seisoa suorassa. TUSKAA! Sitä riittää.

Sunnuntaina huomasi, että jalat olleet vähän jumissa varmaan käytön puutteesta, kun tulivat niin kipeiksi venymisestä. Kylki kipuili vähän milloin mistäkin. Melko omituisia tuntemuksia. Kaveri tuli käymään ja katsottiin hänen uutta M600 ja asetukset kuntoon. Oli aika erivekkuli vekotin, kun en ole koskaan pahemmin adroidiin perehtynyt. Kello oli kyllä ihan huikean hieno! Odotan mielenkiinnolla milloin tästä V800 tulee päivitetty versio.

Metsässä, vaikka ei sitä ihan heti arvaisi

Kellon näpräämisen jälkeen lähdettiin kävelylenkille. Kahden toipilaan oli hyvä mennä yhdessä. Käveltiin 5.6 km vaellusretillä auringon paistaessa. Ihanaa kyllä kun oli pitkästä aikaa kaunis päivä. Lauantain rankkasateen jälkeen varsinkin. Kävelyn jälkeenkin piti vähän vielä urheilla. Ei pitänyt, mutta innostuin myös koittamaan lankkua ja minuutti meni helposti. Yllätyin! Ehkä olen tehnyt jotain oikein. Sitten koitettiin pyöriä vielä tangossa. Toivottavasti ei kosta huomenna kauheina kipuina, koska vähän alkoi kiukutella saunassa pari tuntia temppuilun jälkeen. Onneksi huomenna taas naprapaatille.

Toimii! Testasin tänään ja värit ihan oikeasti kirkastui puvussa, niin kuin takana luvataan.

Ensi viikolla koitan mennä koittamaan jotain urheilullista, kun sääkin näyttäisi suosivan, jos naprapaatti antaa luvan...

Pää hajoaa

Valitusvirsi jatkuu kun on niin turha olo, joka vaan pahenee mitä kauemmin on telakalla. Kävelyä on tullut mitä on ehtinyt. Tämä viikko oli jotenkin todella huono, kun päätä särki yläselän takia joka päivä vaan enemmän. Eli pää oli hajoamispisteessä henkisesti ja fyysisesti.

Keskiviikkona kävin sentään kaikesta huolimatta Hypy cupin sprinttiä katsomassa. Oli ihanan lämmin päivä, niin se innosti lähtemään sinne. Tosin harmitti ihan älyttömästi, kun olisi ollut kiva osallistua itsekin. Sitten ei kyllä ollut enää niin kivaa, kun aurinko alkoi laskemaan ja alkoi tulemaan kylmää ja kosteaa. 

Aurinko paistaa ja hyvä meininki

Kotiin päästessä alkoi kummasti kiristämään selkää. Otin panacodin lisäksi buranan, mutta heräsin aamuyöstä karmeisiin kolotuksiin ja nukuin niin huonosti, että aamulla olin ihan kipeä haamu tramalin jäljiltä. Jäin ihan suosiolla kotiin. Nukuin puolillepäiville ja sitten koitin lähteä ulos kävelemään, että saisin päätä paremmaksi. Parin tunnin kävelyn jälkeen nukuin taas pari tuntia. Ajattelin, että ei tule uni illalla, mutta ihmeen hyvin tuli.

Perjantaita olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Olin varannut naprapaatille ajan Hyvinkään selkäklinikalle. Maiju otti minut hoteisiinsa ja selvitti vähän tapaturman ja minun taustoja ja sitten tutkittiin ja hoidettiin. 

Selkään laitettii aluksi sähkölätkät herättelemään vähän lihaksia. Oikea puoli oli niin juntturassa, että se ei sanonut mitään vaikka laitteesta oli nupit kaakossa varmaan. Sattui jo ihoon, mutta mitään ei oikein tuntunut, mutta kyllä se heräsi. Siihen päälle vielä lämmintä. En tiedä kauan sain nauttia tästä, mutta varmaan jonkun 10 min. Sen jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa LPG masiinan imuun. Sillä rentoutettiin vasenta kylkeä vielä lisää. Lopulta olin selälläni ja Maiju sai naksautettua ruotoni. 

En siinä vielä huomannut mitään, mutta kun nousin laverilta huomasin, että voin seistä taas suorassa. Menin tasapaino tyynyn tms. päälle seisomaan ja vähän testasin itseäni. Voi sitä oloa kun ei korvissa humissut ja silmiä särkenyt enää. Oli niin kevyt ja hyvä olla. Lähdin ihan uusin voimin kotiin sieltä. Tosin kotona pukkasi sitten oikeasti jonkun nuhan tapaisen. Lähti varmaan jotain sontaa niin paljon lihaksista liikkeelle?

Pakko se on jo varmaan myöntää, että tämä kausi oli tässä

Lauantaina tuli lihakset kipeiksi. Voi ristus kuinka kipeäksi ne tulikin. Yhdessä vaiheessa paitakin sattui, kun tuli sellaista pistävää kipua hetkellisesti. En yhtään ihmettele, kun ensimmäiset kaksi viikkoa mennyt lihakset ns. shokissa ja viikko ihan kamalassa jumissa. Näläntunnekin tuli takaisin. En sinällään ollut kaivannut sitä, mutta helpompi muistaa syödä, kun se tunne raapii sisuskaluja.

Sunnuntaina tempaisin ja pesin muutaman maton sillä aikaa, kun teräsmies oli kärkimopona naisten Velotouria vetämässä. Oli mennyt kuulemma ihan mukavasti ilman pahempia sattumuksia liikenteessä. Kun matot oli pesty vahasin lattiat. En tiedä mikä ihmeen siivous puuska minuun iski :D No kerrankin.

Uskaltaiskohan sitä joskus itekin lähtee tollaseen laumapyöräilyyn

Keskiviikkona uudelleen naprapaatille hoitoon ja sitten voisi alkaa jo katselemaan muitakin liikuntamuotoja kuin vain kävelemistä uskoisin. Kyllä se vielä vähän rustoissa kivistää, mutta ei sitä juuri enää huomaa.

Toipilaana

Toinen aika rankka viikko takana. Paluu töihin ei ollut ihan helppo, kun olin niin väsynyt koko ajan huonojen yöunien takia. Huonot unet johtuivat taas kipeästä vasemmasta kyljestä. 

Maanantaina totesin pään parantuneen kuitenkin aikalailla täysin, niin uskaltauduin ottamaan illalla hätävara Panacodin. Se oli vaan tablettina, niin piti liuottaa se veteen, koska muuten ei imeydy, kun on niin tehokas ruuansulatus... Pahaahan se oli kuin mikä ja ei siitä yökkimättä selvinnyt, mutta auttoi aika nopeasti ja menin nukkumaan. Siinä juuri ennen nukahtamista mietin, että on muuten ollut hermo vähän kireällä näköjään kipujen takia. Oli ihanaa olla pitkästä aikaa ilman suurempia kipuja.

Aamulla se sitten kosti tietysti, kun olin nukkunut vasemmalla kyljelläkin. Yritin nousta sängytä ylös, mutta itku siinä meinasi tulla. Sain kammettua itseni lopulta ylös ja kyllä taas otti päähän. Piti liikkua todella varovaisesti enkä pysynyt hengittämään kunnolla kuin pienessä etukumarassa. Kaikki äkilliset liikkeet ja nostot vasemmalla kädellä aiheuttivat polttavaa/repivää/pistävää kipua vasempaan kylkeen. Kyllä, meinasin seota päivän aikana. Varasin keskiviikolle ajan lääkärille. Tarvitsin lisää lääkkeitä, kun tavallisista kipulääkkeistä ei ollut mitään apua.

Lääkäri totesi, että ei minulla ole mitään murtunut, jos tosiaan ei röntgenissä näkynyt mitään. Ihmettelin myös, kun oikea puoli kasvoista tuntuu niin oudolta ja en näe oikein kunnolla oikealla silmällä. Vääntelin siinä naamaani lääkärin toiveiden mukaisesti ja hän totesi, että kaikki on kunnossa. Kyljessäni on kuitenkin rustotulehdus. Ikinä kuullutkaan, mutta lääkärisetä otti kirjan esiin ja selitti mikä se on kuvien kanssa. Kaikki vasemman puolen kylkiluita kiinnittävät rustot ovat ottaneet iskusta niin itseensä, että ovat tulehtuneet. Sattuu enemmän ja paranee kauemmin kuin murtuma. Oh joy... Onhan se kiva, että on vahvat luut... Sain kuitenkin lisää Panacodeja poretabletteina.

Lääkärin jälkeen lähdin Lassen kanssa isolle kirkolle metsästämään Pokemoneja. Voi veljet miten siistiä oli pyöriä pari tuntia Ruttopuistoa ympäri, kun siellä oli niin paljon niitä ötököitä, että meinasi kiire tulla, kun koitti pyydystää ne kaikki :D Olimme hyvää seuraa toisillemme, kun kumpikin liikkui hitaasti, mutta varmasti vaivoinensa :D

Hohoo pelaajan taivas :D

Torstai oli vähän parempi päivä, kun oli lääkitys kohdallaan ja olin saanut nukuttuakin. Vähän alkoi tulemaan jo kaipuu lenkkipoluillekin. Sitä joutuu kyllä odottamaan vielä :( Illalla ei voinut lähteä keräämään päivittäistä liikunta-annostaan Pokemoneja metsästämällä, kun satoi, niinpä tyydyin pelaamaan toista ihanaa peliä eli Final Fantasy XIV:tä. Siinä ei vaan saa liikuntaa, se on sen huono puoli.

Perjantaina olinkin sitten taas ihan rikki. Ei se istuminen kovin terveellistä ole. Löysin taas yhden melko viattoman tuntuisen asian, jolla satuttaa itseään. Pesin käteni ja repäisin paperin sellaisesta automaatista vasemmalla kädellä ja se nopea liike pisti kylkeen niin pahasti, että menin kaksinkerroin kivusta ja melkein löin pääni vielä tason reunaan. Se nyt siitä olisi vielä puuttunut, että olisi otsassa hirveä vekki... Toinen minkä kanssa olen taistellut koko viikon on ruokalassa tarjottimen kantaminen pöytään. Ovet pitää muistaa aukaista oikealla kädellä, sen opin kun pudotin melkein kallisarvoiset kahvini lattialle avatessani oven vasemmalla ja taas sattui.

Illalla lähdin taas kävelylle Pokemonien toivossa ja paluumatkalla tuli pieni paniikki ukkosen yllättäessä. Olin puolen kilometrin päässä enää kotoa, kun välähti ja jyrähti niin maan perusteellisesti. Laskin sen olevan kuitenkin vielä aika kaukana. Mokoma tuli vaan niin nopeasti päälle, että oli pakko laittaa juoksuksi, kun alkoi tuulemaan tietyllä tavalla. Tiesin, että minulla on maksimissaan enää viisi minuttia aikaa. En ehtinyt kuin muutaman metrin juoksemaan, kun taivas aukeni. Sitten olikin juostava valitettavasti oikeasti. Siinä ei ollut mitään kivaa, mutta pakko oli pelkään sen verran ukkosta ulkona. Adrenaliini nostaa kuitenkin kivasti kipukynnystä.

Sieltä se ukkonen vyöryi vauhdilla päälle

 
Olin sen verran onnekas, että pääsin ulko-ovelle juuri, kun vettä alkoi tulemaan ihan taivaan täydeltä. Haukoin henkeäni siinä hetken ennen kun aloin edes kaivamaan avaimia taskusta. Sisällä huomasin, että olin onnistunut hajottamaan johonkin puhelimen laisisen etupinnankin. Ei nuo iPaskat kestä meikäläisen seikkailuissa näemmä. Lumiat kestivät kaikki vaikka ja mitä ilman säröjä näytössä. Snif.

Aamulla se spurtti kyllä vähän kosti kipuina. Arvasin. No perus särkylääkkeiden voimin ruokakauppaan ja taas kävelylle metsästämään. Kävellessäni tajusin, että nyt on vasta lihakset kipeinä. Sitä olenkin itseasiassa vähän ihmetellyt, kun ei ole ollut lihakset kipeät siitä kaatumisesta. Nyt on. Niska hartiaseutu aiheuttanut varmaan kaikki nämä näköhäiriöt ja jumalattoman päänsäryn lopulta. Vasemmasta lonkasta hävinnyt se mustelma, mutta nyt se on vasta kipeä samoin vasen käsivarsi. Kaksi viikkoa se sitten otti, että alkoi palautumaan. Ehkä siitä spurtista oli jotain hyötyäkin.

Kävelykuuri jatkuu ja ihan oikeasti onneks on nyt tuo Pokemon peli tai en varmasti jaksaisi/viitsisi kävellä niin paljoa. Kaikki mikä rasittaa kylkiluiden rustoja eli aiheuttaa kipua pitäisi minimoida niin kauan kuin kipua esiintyy, koska tulehdus uusii muuten herkästi. Ja tämähän paranee viikkoja. Olen kuullut kaikkea kahdesta viikosta vuoteen... Kaksi viikkoa meni juuri, että toivoen parasta, peläten pahinta.

Turha olo

Kulunut viikko on ollut henkisesti raskas. Onneksi ollut edes hyvässä seurassa, niin ei ole ihan kokonaan päässyt synkkyyteen vajoamaan. Uutta kypärää ja kisaakin olen uskaltautunut jo katselemaan. Menee kyllä ensi vuodelle, koska nyt on matti kukkarossa sen yhden ulkomaan matkan takia... 

On ollut kiva katsella muiden onnistuineita kisakuvia ja lukea rapsoja, mutta jossain vaiheessa en vain pystynyt. En pystynyt edes avaamaan facebookia tms, kun aina tuli jonkun maalikuva tai vastaavaa eteen ja itseäni alkoi ahdistamaan, sitten kiukuttamaan ja lopulta itkettämään. Tuntui epäreilulta ja epäonnistuneelta. 

Lonkassa vielä kämmenen kokoinen läntti, mutta muuten ehjät jalat

  
Jäänyt vähän juuri se epäonnistunut olo tästä kesästä, vaikka onnistuin pakenemaan Alcatrazista. Jetlaginen sprintti ja migreeni puolikas vielä. Vähän pidempi perusmatka meni nestehukkaa lukuunottamatta aika hyvin Kangasalla. Täysmatkan katastrofi kyllä vetää hiljaiseksi. Piti mennä swimruniin tänään ja lupauduin lähtemään vielä Ahvenanmaalle viestijoukkueeseen pyöräilemään, mutta saa nähdä tuleeko sitäkään, kun on niin raato kipeä vieläkin. Tuntuu vähän siltä, että jäi homma ihan kesken. GRAAAH miten tästä selviää?!

Kai se oli tämmöinenkin vielä kohdattava, kun tähän asti mennyt niin hyvin tai ainakin ilman mitään pahempaa. Olisi pitänyt muistaa, että eipä ole ennenkään minulla mikään onnistunut, niin kuin olen suunnitellut... Varsinkaan mitkään isommat tavotteet.  

Näissä maisemissa tuli korjattua tyhjää päätä

 
Miten olen sitten toipunut tällistä? Mitään sen ihmeempiä kipuja ei ole ilmennyt enää tällä viikolla, mutta vähän pisti häiritsemään tyhjä olo päässä. En oikein tiedä miten muuten sitä kuvailisin. Päässä ei liikkunut mitään. Yleensä päässäni kuuluu sellainen ns. pulina, kun miettii huomaamattaan vähän kaikkea tai on sellainen tiedostava olo. Se puuttui monta päivää. Ehdin jo pelästyä, että tuliko tästä nyt pysyvä olotila. Ei se välttämättä olisi haitannut, mutta ei ollut ihan terve olo kuitenkaan. 

Melomistakin pääsin koittamaan ensimmäisen kerran elämässäni.
Kuvasta ja elämyksestä kiitos Kanervalle

 

Väsymys yllättänyt iltaisin niin, että en saanut pidettyä silmiä auki. Silti olen nukkunut aika ohuesti. Vähän aloin pelkäämään jo masennustakin, kun oli niin outo olo kaiken kaikkiaan. Taisi vaan aivot olla säpissä korjaus ja kunnostustöiden ajan.

Päiväkävelyllä

Eilen onneksi palasi normaali pörinä päähän. Olihan se aikamoinen helpotus kuulla taas elämää päänupissaan. Selkäkin kävi nyt vasta oikeastaan kipeäksi. Vasen kylki on sen verran arka edelleen, että en pysty nukkumaan sillä puolella. On siellä jotain pientä murtumaa, kun mm. aivastaminenkin sattuu edelleen ja menin painamaan, kun niin kiristää ja yök mitä rutina tuntui. Tainnut vaan pahimmat lihasjumit helpottaa, niin alkaa vasta kipua ilmaantumaan. Koko viikon olen ottanut iltaisin särkylääkkeen ja lihasrelaksantin, koska paikoillaan ollessa, lihasten jäähtyessä kivut yllättävät edelleen.

Tänään homman kruunasi sitten noidannuoli vasemmassa hartiassa... Pää ei käänny ja edes neljä tuntia Flamingon spassa ei helpottanut tilannetta, vaikka monta saunaa ja allasta tuli kokeiltua. Huomenna sitten töihin. Saa nähdä mitä tästä surkeudesta vielä tulee, kun pää väsyy edelleen vaikka mitään ei kauheasti tekisikään.

Kotimatkalla Flamingosta odottikin kunnon hirmumyrsky. Oli vähän jänniä hetkiä autossa.