Himos ja SM-sprintti (viikko yhdeksän)

Mahti viikko, vaikka fiilikset menneet laidasta laitaan. Tällaista tämä "urheilijan" elämä taitaa välillä olla :D

Väsymyksen kourista selvittyäni kävin maanantaina pyöräilemässä kevyesti reilun tunnin. Kulki ihan kivasti, eikä selkäkään esittänyt enää vastalauseita. 

Tiistaina menin uimaan ja kylmää peläten päätin käydä korkkaamassa maanantaina avatun uuden Rajamäen uimahallin. Se oli ihan kiva. Vanhasta ei ollut enää muistoakaan. Samalla paikalla, mutta siihen ne yhtäläisyydet sitten jäikin. Uin yksin sen melkein tunnin mitä siellä polskuttelin ja oli vähän hämmentävää, kun oli niin paljon tilaa ja valoisa halli. Lopuksi kävin vielä vähän terapia-altaan poreissa ja höyrysaunassa.

Keskiviikkona oli muuta elämää pitkästä aikaa ja torstaina kävin taas pyöräilemässä. Kirosin mennen tullen puuskaista sivutuulta, joka aiheutti muutaman kerran vähän pelkoa, kun nappasi niin hyvin, että olin ihan varma kaatumisesta. Ihme kyllä pysyin koko matkan pystyssä. Totesin, että jos pitää valita niin ennemmin se saatanan vastatuuli kuin puuskainen kova sivutuuli.

Perjantaina lähdettiin Keski-Suomeen ja kävin illalla juoksemassa vähän vetoja, että ei jalat olisi ihan pökkelöt autossa istumisesta. Aamulla sitten Himokselle reilu tunti ja siellä sitten törmättiin ensimmäiseen haasteeseen, kun ei päästykään kisapaikalle siitä mistä piti. Tie oli suljettu. Ei siitä oltu kyllä pahemmin missään ilmoiteltu. Satuttiin olemaan ensimmäisiä siinä, kun taakse ilmestyi aikamoinen jono sitten, että ei oltu yksin. Ei siinä kierrettiin toista kautta, mutta vähän se ärsytti tietysti. Kisapaikalla ei ollut kauheasti opasteita, mutta löydettiin kuitenkin kisakansliaan aavistuksen perusteella, kun on käynyt siellä ennenkin. 

Siitä sitten pienen jonottelun jälkeen sain chipit ym. ja lähdin numeroineni vaihtopaikkaa kasaamaan. Vaihto oli katetussa hallissa. Ajatuksena ihan hyvä... Vaihto ja maali olivat vähän hankalassa paikassa mielestäni, koska sinne oli vaan kapeat pyörätiet, jotka oli jaettu kahtia juoksua ja pyörää varten. Vähän jännitti, kun niitä katseli.

Verrailua

Näyn puoliksi portin aukosta :D

Lähtö lähellä

Sitten syöksyttiin hyiseen veteen

Olin laskenut perjantaina, että omassa startissani olisi 129 tyyppiä lähdössä samaan aikaan ikäsarjoissa. Miehet ja naiset yhdessä. Kisainfon jälkeen hyppäsin kumipukuuni ja järveen verraamaan. Vesi oli KYLMÄÄ. Sattui kasvoihin ja niskaan. Olin oikeasti huolissani selästäni, kun se oli heittäytynyt niin kipeäksi perjantaina, että en ollu ihan varma onko fiksua lähteä kisaamaan. Totesin, että menen niin pitkälle kuin pääsen. 

Uintiin startattiin kauhealla tohinalla ja itse lähdin oikeasta laidasta. Pitäisi olla vaan rohkeampi ja mennä edemmäksi. En vain ole vieläkään sisäistänyt uintivauhtiani kunnolla... Koska lähdin heti niin vauhdilla etenemään, sain jonkun miehen kantapään otsaani... En onneksi silmään. Otsani kestää vähän paremmin :D Koitin päästä ohi, mutta olin taas jumissa. Hetken päästä aukesi paikka oikealle ja onneksi pääsin pois ja sitten se olikin vaan hanaa. Viimeisellä suoralla oli melkoinen vasta/sivu aallokko. Ei pahemmin itseäni haitannut.

Ajan tsekkaus

Sitten pukua vaan pois

Mielestäni koitin taas hymyillä :D

Vedestä noustessa olin ihan tyytyväinen aikaan joka alkoi 14:sta. Alun junnaaminen maksoi noin minuutin. Enempää en ehitnyt katsomaan, kun aloin jo kiskomaan pukua pois. Se meni ihan hyvin tällä kertaa.

Siinä sitten normisti pyöräkamat päälle ja matka jatkui melkoisen alamäen kautta pyörän päälle. Vähän jännitti pitääkö kengät, mutta ei lipsunut. Klossit meni kyllä vaihtoon, mutta se nyt ei itseäni haittaa. Seuraavaksi jännitin miten mahdutaan varsinaiselle pyöräreitille vievälle pätkälle. Ilmeisen hyvin, kun mitään ei sattunut tietääkseni. Ympyrän kautta sitten baanalle. Lenkki oli n. 6.5 km ja se ajettiin kolme kertaa. 

Karrrmea alamäki noilla kengillä

Melkein lankulla

Vihdoin pyörällä

Kovaa ajoa ensimmäisen kierroksen lopulla

Peesijunia näkyi varsinkin miehillä mikä oli melko ikävää peesikieltokisassa. Mietin vaan siinä itsekseni, että eikö niitä hävetä...?! Pitääkö sitä oikeasti aina odottaa, että saa sen rankun ja voiko omasta ajastaan olla sitten ylpeä, kun sen on ajanut noin. Itsellä ei ainakaan luonto anna periksi moiseen huijaamiseen.

Viimeiselle kierrokselle kääntyessä lähdin kiihdyttämään ympyrästä vähän liian aikaisin niin alkoi eturengas lipsumaan. Sitä kauhun tunnetta ei voi sanoin kuvata mitä siinä koin. Olen muutenkin kauhean varovainen, niin tämä ei yhtään auttanut asiaa... Joltain oli lähtenyt kuulemma tuubi vanteelta siinä. Onneksi ei ole tuubeja :D Pyöräily oli tasaista vahvaa ajoani huolimatta toiseen suuntaan olleesta melko rapsakasta sivu/vastatuulesta huolimatta.

Ympyrästä taas uudelle kierrokselle

Vaihtoon pujottelua ja pienempää silmään

Pyöräilyn jälkeen tajusin miksi se hämärä vaihtoteltta ei ollu ihan paras vaihtoehto. En nähnyt mitään, kun tulin kirkkaasta auringosta sinne. Olin pieniä haasteita löytää oma paikka. Löysin hetken pällisteltyäni, hyppäsin lenkkareihin ja matka jatkui juosten.

Vähän oli vielä juostava

Alkaa näyttämään jo oma lyllerryskin juoksemiselta

Juottopiste oli heti alkuun, mutta vetäisin urheilujuomat henkeen... Siinä sitten köhin aika pahasti jonkun matkaa ja sain kerättyä itseni lopulta. Oli vielä melko mäkistä alkuun niin teki vähän pahaa. Olin ottanut geelin jämät pyöräilystä mukaan, kun en saanut kaikkia imettyä pyörällä, niin koitin pusertaa loput juostessa. 

Maalimäkeen hampaat irvessä :D

Juoksu oli asvaltilla pyöräreitin vieressä 2.5 km suuntaansa. Juoksussa tein koko homman suurimman parannuksen, kun juoksin vitosen kovempaa kuin koskaan. Silti se on edelleen aika hitaasti, jos vertaa muihin. Aina puhutaan omasta suorituksesta, mutta kyllä sitä vertaa aina muihinkin :) Loppukiri oli ihan turha ajatus ainakin itselleni, kun maali oli siellä samalla mäellä missä vaihtokin. Riitti, että juoksin sen ylös, niin olo oli sama kuin viikko sitten :D Eli takahampaat oksennuksessa.

Well done

Ja aika

Kisa meni kaiken kaikkiaan hyvin ja selkäkin kesti kylmästä vedestä huolimatta. Ehkä sen pelasti lämmin ilma. Loppuaikani oli 1:25 ja olin sarjani seitsemäs. Voi voi :D Ehkä se siitä. Juosta pitäisi huomattavasti kovempaa. 

Nyt on väsy. Kolme viikkoa puolikkaaseen. Vähän ehkä jännittää jo. Onhan se nyt ihan eri juttu, kuin tällainen puolentoistatunnin rypistys.

Kuusijärvi 2015, (viikko kahdeksan)

Tämä oli siis yksi viikko treeneissä kohti puolikasta. Neljä vielä jäljellä. Aika jännää :D Tämä viikko itsessään oli aika rento. Niin rento, että juoksin perjantaina jo paikallani, kun odotin lauantain sprinttiä niin innoissani.

Tiistaina olisi ollut 150 min pyöräily, mutta se vähän lyheni, kun alkoi satamaan vettä ~10 min lähdön jälkeen... Ajelin sitten vähän vajaa puolitoista tuntia ja tulin kotiin, kun alkoi olemaan jo niin kylmä. Sade lakkasikin sitten sopivasti vähän ennen kuin pääsin kotiin...

Keskiviikkona juoksin tunnin kevyen lenkin 6x80 m vedoilla ylämäkeen. Oli hyvä ja jalat tuntuivat toimivan kivasti. Torstaina ei ollut enää tanssia, niin koitin keksiä jotain muuta. Noh siihen tuli sitten hyötyliikuntaa pyörällä, kun piti käydä ostamassa ruokaa ja hoitamassa bisneksiä. Bisneksistä tulee taas oma juttu :D

Perjantai iltana hoidin ilmottautumisen Kuusijärven kisaan ja kävin uimassa lenkin. Vesi oli hyytävää. Se oli ilmeisesti jäähtynyt eikä lämmennyt... Uinti ei kulkenut, kun hyydyin loppua kohti vaikka kuinka koitin pyristellä. Toivoin vaan, että päivä olisi lauantaina edes lämmin.

Nukuin hämmästyttävän hyvin kisaa edeltäväksi yöksi pe-la yön. Kamat olivat valmiina odottamassa aikaisemmasta poiketen eli senkun hyppäsin vaan kisahaalariini ja vetäisin uudet Wattbike säärystimet jalkaan ja lähdettiin Kuusijärvelle. Olin niin onnellinen, että nyt se kisakesä taas alkaa.

Kisapaikalla oli normi ruuhka, mutta hyvin pääsin mestoille. Kamat paikoilleen ja märkkäriä pukemaan. Geeli ja lämmittelylenkki tai naaman jäädytys, että ei tule ongelmia startissa. Sitten menin lähtöalueelle onnesta muikeana.

Kumipukuisia naisia rannan täydeltä

I'm so happy

Can't wait

Muikeana

Hyhhyh kylmää

Puhuvat päät

Ja siitä se lähti

Startti tuli ja uinti lähti hyvän tuntuisesti liikkeelle. Ensimmäisen poijun jälkeen jäin pussiin... Sitten ei ollut enää kivaa. Oikealla ui nainen joka muksi minua käsivarrella koko ajan takaraivoon. Toinen vasemmalla mätki kyynerpäällä tai jollain kasvoihin. Nielaisin jossain kohdassa kunnon kulauksen vettä, kun koitin hengittää. Oli pakko hidastaa ja jäädä peesiin, kun en jaksanut sitä painia. Luulisi, että tuollainen häiritsi toistakin... Jossain vaiheessa alkoi kylmä vesikin taas hyydyttämään. Kädet eivät vain enää oikein liikkuneet.

Juu uinnissa tulee otettua kontaktia, mutta voisi siinäkin vähän ottaa toisia huomioon, vaikka onkin kyseessä oma suoritus. Eihän sitä pyörällä tai juostenkaan törmäillä ja hakata muita. Kyllä näissä suomen kisoissa on ainakin yleensä tilaa vähän väistää ja itse teen niin, jos toinen ei.

Noh uinti meni vähän heikosti, koska olin viikko sitten uinut lenkin vielä 13 minuuttiin, nyt meni 16 :P Se näkyi naamasta, kun katsoin kelloa. Uinnin jälkeen olin 19 ja vaihdossa kipusin 15 sijalle.

Rannassa

Naru paikallistettu

Ja aika oli?

ANTEEKS MITÄ?!

Voi perseen suti... Saatanan sätkijät... (miten niin tosissaan :D)

Leuka rintaan, puku pois ja matka jatkuu

Vaihto sujui hyvin ja pääsin pyörän päälle ongelmitta. Pyöräily oli tuulesta huolimatta vahvaa normi ajoa itselleni. Tein sarjani nopeimmat kierrosajat ensimmäisellä ja kolmannella kierroksella, toinen kierros toiseksi nopein. Pyöräilyn jälkeen lähdin juoksemaan viidentenä.

Pyöräilemään kipi kipi

Ensimmäinen kierros

 

Hyvin kulkee

Toinen kierros ja hymyilyttää kovasti

Hyvin rullaa edelleen

Viimeistä viedään

Ja juoksemaan kipi kipi

Pyöräillessä olin ajatellut, että kannattaako tässä nyt kauheasti puskea, kun kaikki nämä juoksevat varmaan ohi kuitenkin. En tietenkään alkanut löysäilemään, kun kerta kulki ja ei sillä olisi omaan juoksuuni kuitenkaan mitään vaikutusta. 

Kello näkyy (mikä syke)

Tukka hyvin (lasit paremmin)

Sitten vaan hanaa

Juoksu lähti ihan hyvin, mutta vasta kahden kilometrin jälkeen alkoi vasta kunnolla kulkemaan. Toiselle kierrokselle lähtiessä isossa alamäessä alkoi oikean puolen pitkä selkälihas kramppaamaan. Olin ihan kauhuissani, kun tajusin, että tätä se aamun selkäkipu autossa enteili. Se oli siinä hilkulla, että olisi pitänyt jättää kesken, kun en saanut kunnolla henkeä. Kivun ei olisi tarvinnut enää pahentua kuin ihan vähän, niin se olisi ollut siinä. Onneksi ei kuitenkaan ja tokenin. Vähän jännitti miten selviän loppuun asti.

Kääntöpaikka häämöttää

Toiselle kierrokselle

Ilmeellä ylämäkeen

Kyllä mä selviän

Pahus kuitenkin kuin jyrkkä

Siinä juostessa tulin siihen lopputulokseen selästä, että kylmä vesi on tehnyt tehtävänsä. Samalla huomasin jääneeni jonkun naisen peesiin. Ihan hyvä, kun sain juostua sitten viimeisen kilometrin paremmin. Anaerobisella kynnyksellä mentiin koko loppumatka ja maalissa se sitten kosti niin, että meinasin ihan oikeasti oksentaa. Oli lähempänä kuin koskaan aikaisemmin :D 

YEAAAH maalisuoralla!

Kohta...

yököttää

Takahampaat oksennuksessa maaliin :D

Fiilis oli kisan jälkeen ihan fantastinen. Olin ihan super onnellinen ylipäätään, että pääsi taas radalle. Väsynyt, mutta onnellinen. Kun ensin selvisin vaan yökötyksestä :D Aika oli 1:31. Ihan kiva, kun vuosi sitten oli 1:38. Suurin parannus tuli juoksussa. Olisi mennyt alle puolentoista tunnin, joka oli vähän tavoitteena, mutta uinti vähän romutti sen sitten... Nooh ensi vuonna taas.

Tänään iskenyt vasta se oikea väsymys. Tuulen ansiosta jätin palauttavan pyörälenkin huomiselle ja ajan sen sitten vaikka wattbikella, jos ilmasto taas vastustaa. Ensi lauantaina on seuraava kisa Himoksella Jämsässä ja se on SM sprintti tällä kertaa. Sprintit on niin mukavan oksettavia :D Toivottavasti vaan selkä tokenee, kun on se nyt vähän haitannut olotilaa...

Viikko seitsemän

Se oli aika normi viikko se. Tunteja ei tullut ihan tolkuttomasti, mutta meininki ollut kivaa ja tekeminen mielekästä. Se on tällä hetkellä se ydinajatus, koska toipilas meininkiä ollut kuitenkin. Jossain vaiheessa viikkoa leposyke kohosi normaalille tasolleen aamulla eli se siitä ylirasituksesta. HUH!

Mitä sitä sitten tuli tehtyä. Tiistaina päädyin wattbikeen, kun oli vähän epävakaa sää. Ulkona satoikin pientä ärsyttävää tihkua, niin poljin sisällä pari tuntia. Tuskaisen tylsää ja hikistä, mutta tulipahan tehtyä hyvä treeni.

Keskiviikkona avasin avovesikauden kaverin kanssa Kuusijärvellä. Vesi oli 16 asteista ja eniten se tuntui ihme kyllä vaan kasvoissa, kun meni veteen. Totesin kyllä jossain vaiheessa, että Kiskolla oli viime kesänä jotain samaa luokkaa se vesi ja ihan hyvä, että uinti lyhennettiin silloni kilometriin, kun uitiin siinä sama matka ja suunnilleen aikakin. Olin ihan jäässä. Uinti sujui kuitenkin muuten ihan mukavasti eikä ollut tietoakaan aikaisempien vuosien ahdistuksesta ja muusta paniikista. Se oli ihan huvittavaa kuinka rennosti sitä meni siellä.

Tarkoituksena oli vielä juosta uinnin päälle, mutta kaverilla alkoi ikävästi pistämään vatsaan. Hölköteltiin kerran sitten kisareitti ja luovutettiin siltä päivältä. Oli kyllä ihan hyvä treeni kokonaisuudessaan kaikesta huolimatta. Ainakin itselläni...

Torstaina olikin sitten kevään viimeinen tanssitorstai. Tanssin uusilla tossuilla, jotka olivat ihan superhyvät, vaikka ei se niillä vielä ihan täydellisesti sujunut. Aina on hyvä syyttää välineitä ;) Varpaat olivat kyllä kipeät, mutta tällä kertaa ihan eri tavalla kuin edellisillä tossuilla. Nyt pystyi sentään kävelemään kunnolla tunnin jälkeen. 

Uudet ja vanhat, huomaa varmaan eron

Pientä poseerausta :D Viimeisellä tunnilla ollut jengi, opettaja keskellä. (kuva Iiris Ojakangas)

Tankotunnilla selvisi, että ei se väärin ole jos ei taivu tekemään kaikkea :D Tässä tapauksessa siis taas tuli vastaan käsien liikkuvuus. On vaan enemmän voimaa, niin pystyy tekemään sitten asioita eri tavalla. Käytän siis miehille tyypillisempää otetta joihinkin liikkeisiin, mihin naiset käyttävät toisenlaista. Eli mulla perusote mihin toiset käyttää twisted otetta. Itselläni jälkimmäisessä loppuu puristusvoima, kun käsivarren lihakset tai hermot tai jänteet tai jotain alkaa kinnaamaan vastaan. Perusotteella ei mitään ongelmaa. Ehkä vähän ranteisiin sattuu riippuen siitä onko ylä vai alakäsi, että miten se sattuu eli kohdistuuko siihen veto vai työntö. Alaruumis painaa kuitenkin sen verran, että ei tahdo vieläkään riittää yläkropassa kunnolla voimaa sen kannatteluun.

Perjantaina kävin juoksentelemassa 70 min ja 10.5km. Täytyy todeta vaan, että ei se juostenkaan ole kauhean turvallista tuolla autotien reunassa aina, vaikka menee vasenta laitaa kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Yksi oman elämänsä rallikuski oikoo mutkissa niin, että pyyhkii ihan vierestä ja en ollut varautunut siihen mitenkään, että takaa tuleva auto voi olla noin vaaraksi. Sitten muutamat "minähän en väistä, että menis muualle juoksemaan" kuskikin tuli vastaan. Nooh onneksi en nyt vie ihan hirveästi tilaa tieltä, mutta ihme asenne näyttää olevan joillakin. Yhden kaljapullonkin sirpaleet piti pysähtyä potkimaan pois, kun tiesin pyöräileväni siitä lauantaina. Muuten oli kyllä oikein ihana lenkki :)

Pyöräilmään lähdin sitten lauantaina iltasella tunnin palauttavan lenkin. Toinen tällainen laatuaan. Kokeilin uusia ajolaseja kypärän visiirin alla ja toimii todella hyvin. Nyt ei käy viima silmään.

Juu en ole lyönyt päätäni vaikka otsassa onkin tuollainen läntti ;)

Sunnuntain sää ei ollut ihan omiaan houkuttelemaan ulos. Karmea tuuli ja vettäkin alkoin satelemaan. Odotin iltaan asti ja peruin ajatuksen pyöräillä Kuusijärveltä kotiin tuulen takia. En vain jaksa vääntää hirveässä vastatuulessa yhtään mihinkään, kun ei se ole edes enää kivaa. Säästän nämä kohtaukset sitten kisoihin... Kävin uimassa 1500 m eli pari kierrosta, hetken lämmittelyllä maalla kierrosten välissä. Sitten kotiin ja pyöräilin 18 km "täysiä". Pyörä kulki ihan eri tavalla, kuin 20 km tempoajossa, hirveässä tuulessakin! Juoksin vielä päälle 2.5 km lenkin, mutta se ei ollut enää kauhean sujuvaa. Olin niin jäässä. Ei jotenkin ollut mennyt jakeluun, että ulkona olikin niin kylmä ja olisi pitänyt olla pitkät housutkin.

Tänään ihmettelin hetken töissä hieman aristavaa leukaani. Muistin että sain pyöräillessä suoraan vastapalloon jonkun ison möttiäisen. Taisi olla jokin iso koppakuoriainen. Kyllä se aika kovaa kumahti, kun itse menin 35 km/h pyörällä ja mitä nyt koppakuoriaiset kulkee. Kops ja naps :D Kannattaa varoa.

Tulevalla viikolla valmistaudutaan sitten kisoihin. IHANAA! Koko talvi taas odotettu tätä! Näitä varten sitä on treenattu perse homeessa. Nautitaan kesästä ja treenin tuloksista :)