Velolla pelolla ja muuta kevyen viikon säpinää

Viikko on hujahtanut taas hurjaa vauhtia ja seuraavaa kisaa odottaen. Palautuminen mennyt ihan mukavasti, mutta ilmeisesti tuli reviteltyä sen verran, että lihakset eivät ole olleet ihan niin mukana kuin oletin viime kesän perusteella. Tosin viime kesänä en saanut itseäni lähellekään limittiä lihaskunnon puolesta. Täytyy siis olla tyytyväinen kehityksen suuntaan. Kaikkea pientä on kyllä tullut tehtyä.

Maanantaina taisi olla kisattomista päivistä jännin. Elisa ja Lasse saivat minut mukaan ajamaan velolle. Se on houkuttanut minua jo jonkun aikaa, mutta en ole uskaltanut edes harkita, kun olen tällainen jänishousu. Tuli sitä sitten kuitenkin mentyä. 

Sää oli puolipilvinen ja tuulinen. Pieni sateen uhkakin leijaili ilmassa. Pyörät viritettiin kuitenkin ajokuntoon ja sitten lähdettiin ajamaan. Itseäni hirvitti aivan kamalasti. Pyörää piti polkea koko ajan, koska siinä ei ollut sitä "vapaata". Muuten meni ihan hyvin enkä edes niin jännittänyt radan kaltevuutta, mutta silti puristin niin, että meni sormet lopulta ihan tunnottomiksi. Piti luovuttaa jonkun x kierrosten jälkeen ja nyt löytyi se mikä ei oikein sujunut. Pysähtyminen. Siihen on syynsä miksi minusta ei tullut rumpaliakaan. En vain osaa heiluttaa kaikkia raajoja eri tahdissa. Tiesin kyllä taas teoriassa miten pitää pysähtyä, mutta toteutus ei ollut yhtä onnistunut... Siinä vaiheessa, kun käsi osui kaiteeseen, jalkani lakkasivat pyörimästä ja tuli äkkipysäys. Loikkasin sitten henkeni hädässä kaiteeseen kiinni satuttaen peukaloni aika kipeästi.

Hetki tämän jälkeen teräsmies paukahti paikalle ja vaati, että ajan uudestaan. En olisi halunnut, kun pelotti se pysähtyminen jo ennen liikkeelle lähtöä :D Jouduin kuitenkin nöyrtymään ja menemään uudestaan. No tällä kertaa pysähtyminen lähti vähän nätimmin, mutta päättyi vielä pahemmin. Nyt ruhjoin sääreni ja käsivarteni. Skills. Mutta Elisa kehui, että meillä meni ensikertalaisiksi yllättävän hyvin kuitenkin. Ei tullut meinaan radalla mitään pannuja. Kyllä sitä pitää mennä vielä uudestaan, jos oppisi pysähtymäänkin.

Elisa virittää pyöräänsä

Mun menopeli velolla

Paniikkia pukkaa

Pysyin pystyssä

Me

Tiistaina oli fustra ja olin ajatellut jo palautuneeni hyvin lauantaista, mutta staattiset pidot osoittivat toista. En päässyt lähellekään samoihin tuloksiin kuin yleensä. No, ensi viikon pidän sitten ihan kunnon huilia enkä edes yritä mitään rankkaa.

Keskiviikkona kävin uimassa ja pyöräilin kotiin. Uiminen meinasi tyrääntyä heti alkuunsa, kun tajusin Sääksissä, että olin unohtanut uimalakin ja lasit. Onneksi seuran miehiä tuli juuri uimasta ja sieltä löytyi pelastava sankari, joka lainasi lasit. Pitikin sählätä niin paljon kaikkea yhtä aikaa ennen lähtöä. Uinti oli jälleen kivaa ja Sääksin vesi on niin ihanan kirkasta. Se jopa tuntui raikkaammalta, kirkkautensa vuoksi. Huomasin vedessä myös positiiviseksi yllätyksekseni, että romu Suunto mittaa sykkeen jopa vedessä! Olin havainnosta todella iloinen, kun tuollainen alkujaankin aika edullinen malli tekee sen mitä moni kalliimpi ei. Uin siis lenkin 138 keskisykkeillä. Tosi hyvä. Se mikä ei ollut hyvä olivat hiukseni. Ne pyörivät kunnon solmuksi ilman lakkia, vaikka olivat kiinni. Pitäisi leikata varmaan kaikki pois...

Kotiin pyöräilin kevyesti uinnin jälkeen, mutta huomasin taas, että reidet on jumissa. Harmittaa vieläkin, kun en saanut tälle viikolle hierontaa varattua... Muuten pyöräily meni kevyesti ja ilma oli ihana. 

Samaa ei voinut sanoa torstain säästä. Päätin sitten venytellä tunnin ja rullasin foamrollerilla. Aurgh. Muistin onneksi sen millä sain kipeät sääreni paranemaan viime kesänä. Niinkin erikoiselta vaikuttava venytys kyseiseen vaivaan kuin kylkien venytys auttaa. Minun pitää tehdä se kuitenkin tankoa apuna käyttäen, että saan tarpeeksi ison venytyksen aikaan.

Olin ajatellut, että kävisin tänään vielä ihan vähän uimassa ja hölköttelemässä, mutta ei nyt oikein tunnu siltä, kun väsyttää niin paljon. Taidan ottaa vaan toisen tunnin venyttelyn, saunan ja kunnon yöunet.

Huominen vähän mahistaa, eli ahdistaa ja masentaa. Se ei niinkään jännitä, kun onhan tämä on jo seitsemäs sprintti ja yhdeksäs ylipäätään. Pitäisi nyt vain muistaa, että teen tätä ihan vapaaehtoisesti, omasta tahdosta ja ennen kaikkea ILON KAUTTA! Tästä pitää osata nauttia ja jättää turhat paineet harakoille. Olen vaan itse itseni pahin vihollinen, kun vaadin itseltäni niin paljon. Mutta onnea ja menestystä kaikille kisaan osallistuville ja toivotaan parempaa säätä.

Kuusijärven sprintti 2014

Kisakauden avaus oli tänään Vantaan Kuusijärvellä. Oli monella muullakin väenpaljoudesta päätellen :) Paljon näin tuttuja kisaamassa ja katsomassakin. Fiilis oli katossa yleisössä ja kisaajilla. Tuntui todella hyvältä päästä taas raivottamaan "radalle". Olihan sitä 9 kk odotettukin :D Pitkä aika. 

Päivä valkeni vähän puolipilvisenä, mutta kuitenkin parikymmentä lämpöastetta oli. Kuusijärvelle mentäessä meinasi tulla vähän kiire, kun ajettiin TAAS Lahden motarilla oikeasta liittymästä ohitse. "Olik se jo tosta? "Ei aavistustakaan..." kaivaa puhelimesta mapsia "Oli se siitä" "Prkl". No en myöhästynyt tavaroiden viennistä kuin 10 min. Eli loppu hyvin kaikki hyvin sen suhteen. Onneksi ei aurinko porottanut sen enempää, koska olin aivan hikinen jo vaihtopaikan asettelun jälkeen. Sitten lähdin vaihtamaan kisakuteet.

Jotenkin tuli sellainen olo, että naisten pukuhuone olisi kutistunut edellisvuodesta. Ehkä se oli tai sitten vain kuvittelin. Kuusijärven tiloja on kyllä taidettu rempata. Tiiviistä tunnelmasta huolimatta mahtui vaihtamaan vaatteet. Näin vanhan mäkkärinikin siellä :) Uusi omistaja tajusi minut ja tervehti. Itse olin niin keskittynyt, että olin vähän pihalla. Piti siinä palata vielä tarkastuspisteelle hakemaan numero sääreen, kun mennessä oli kompressiohousut estämässä merkkausta. Jostain syystä numero ei kirjoitettu kun jalkaan. Sitten märkkäri päälle, chippi jalkaan, pipo ja lasit. Uimalakki oli edellisvuosia parempi, eikä repinyt hiuksia ja istui todella hyvin, jopa minun vesimelonipäähän.

Teräsmies keksi ostaa minulle oman narun chippiin, kun niiden valmiiden kanssa on aina vähän haasteita

Uusi ja vanha puku omistajineen sattuneet samaan kuvaan. Takanani siis.

Kala hanurissa

Lipoo huuliaan

Sit mennään

Haavi auki, täältä tulee hauki :'D

Uinti meni hyvin siihen nähden, että ollut sen parin viikon kielto. Alkuun tuli aika paljon osumaa ja meinasin saada kantapäästäkin ku edellämenijä tuli jalat edellä vastaan. Tein komean sivutaivutuksen ja sain väistettyä. Loppumatkasta sain arvottua itselleni sellaisen paikan, että sain uida aika rauhassa. Kuusijärvessä vesi on niin sameaa, että siellä on vaikea ennakoida tilanteita. Ajasta ja vauhdista ei ollut tuossa vaiheessa aavistustakaan, mutta arvioin olevani keskiryhmässä, koska en uinut yksin. Rantaan päästyäni vilkaisin kelloa joka näytti vain ajan, kun ei ole sen vyötä enää. Se näytti jotain 16 min. Tulospalvelussa oli 16:22 min.

Missä naru?

No v*ttu tässä ilme :D

En ollut ajatellut hiuksia kiinni laittaessa, että korkea nuttura ei mene kypärän alle, vaikka uimalakin alle se sujahtaa mukavasti. Pääsi pari kirosanaa...

Vaihto sujui tukkaepisodin jälkeen ongelmitta. Missään vaiheessa ei tullut sitä samaa mitä oli vielä viime kesänä, että olis huimannut ja heikottanut järvestä noustessa ja jalatkin toimivat.

Simo Hillon hurja kannustus alkoi hymyilyttämään

Puolessa välissä alkoi satamaan, mutta sain juotua

Myötätuuleen tukka putkella

Pyöräily meni hyvin. Ei mitään omia ennätyksiä, mutta ihan jees. Ensimmäinen kierros tuntui raskaalta, mutta kun muistin ottaa geelin alkoi taas löytymään tehoja. Geelin sain taidokkaasti levitettyä pitkin kasvoja, käsivartta ja pyörää. Uinti vie itseltäni kaikki tankatut hiilarit jo niin täysin, että hyydyn jos en ota tässä vaiheessa geeliä. Kierroksella oli toiseen suuntaan myötätuuli ja toiseen vastatuuli. Tuli taaskin havaittua että, vesipisarat tekevät yllättävän kipeää noissa vauhdeissa. Keskinopeus jäi 30 km/h ja pyöräilyyn meni 44 min tasan. En tiedä sisältyikö vaihto siihen vai juoksun aikaan. 

Rillit meni ihan huuruun

Juoksuun lähtökin meni ihan mukavasti. Ei taaskaan mitään ongelmaa lajin vaihdossa. Kengät olivat vain kastuneet korissa vesisateessa vähän ikävästi, niin teki tiukkaa saada niitä jalkaan. Vasemman käden sormet olivat mukavasti liimaantuneet yhteen, kun pidin geeliä siinä kädessä pyöräilyn ajan. Pussi vain jotenkin jäi siihen, kun olin pari kertaa imassut siitä.

Sieltä lähti

Toiselle kierrokselle hymyn hyytyessä

Vähän alkoi jo masentamaan vauhdittomuus

Juoksureitti oli mäkisempi kuin muistin. Mäet eivät ole pitkiä, mutta sitäkin jyrkempiä. Se hidasti entisestään huonoa juoksuani. Porukkaa alkoi pyyhkimään minusta ohi, jotka olin ohittanut pyöräilyssä. Vähän alkoi alun hyvä fiilis taas lässähtämään. Olin kuitenkin kuvitellut juoksuni parantuneen edes vähän. Vesisade alkoi tekemään polusta paikoitellen melko kuraisen. Toisella kierroksella alkoi sattumaan palleaan. Ajattelin ensin, että tulee oksennus, mutta en välittänyt puristavasta tunteesta.

Loppuun vielä kuvasarja hirveästä loppukiristä, koska en halunnut päästää enää ketään ohi. Otti niin koville se :D Paljon kovempaa meikäläinen ei taida edes päästä tuossa vaiheessa kisaa. Onneksi ei ollut metriäkään pidempi matka kyseessä, koska olisin hävinnyt kirin muuten.

Loppukiri, kun tätä mä en enää prkl päästä ohi!

Taisin ajatella jotain "pahuksen gasellit" ilmeestä päätellen :D

Kuolema korjaa kohta satoaan...

Juoksu ei tosiaan ollut kovin onnistunut esitys tänään. Aikaakin siihen meni tulospalvelun mukaan 34:25 min. Tissin välissä matkaa tehnyt sykemittari kertoi maalissa keskisykkeeksi 166 ja maksimin taisin saavuttaa tuossa lopussa, joka oli 186. Uusi ennätys siinä, kun viime kesältä taisi olla 183. Totaali maksimi taitaa olla jossain 192 korvilla, että aika tapissa alkaa olemaan. Kokonais aika 1:38 tasan. Tultiin loppukiri mimmin kanssa jaetulla 29 sijalle. Yleisessä kilpakunnossa taisi olla 41 osallistujaa tai ainakin maaliin asti päässyttä.

Edellisvuodesta aika parani melkein 20 min, mutta jäi silti vähän pettynyt fiilis. Odotin itseltäni kuitenkin vähän enemmän. Olin kuvitellut pääseväni alle puoleentoista tuntiin, mutta vähän jäi siitä. Viikon päästä on Sääksin kisat ja nyt hivenen hirvittää miten pahasti se onnistuu lyömään lyötyä. Kroppa menisi kuitenkin kovempaa, mutta kunto ei riitä edelleenkään. Se, jos joku oli hyvä, niin missään vaiheessa ei sattunut esim. lihaksiin tai hapottanut tai mitään. Tehoja siis löytyy vielä, mutta kuntoa ei vieläkään tarpeeksi.

Huomenna täys lepopäivä urheilusta, ei muuten, kun pitää siivota ja kaikkea. Ensi viikolle sitten vähän kevyttä treeniä, mutta ei sen tarkempaa suunnitelmaa vielä. Nyt taitaa tulla uni ja aika nopeasti.
 

Duathlon rykäisy

Sunnuntaina oli Hypy cupin duathlon. Siirrettiin minun onnekseni perjantailta. Se oli myös triathlonkoululaisille harjotusta mm. vaihtojen suhteen. Se ei siis ollut ihan 100% normi duathlon, mutta alku suosi minua. Silloin oli myös Sääksissä perhepäivä ja lasten kisaa ja renkaanvaihto harjoitusta eli ohjelmaa oli meidän kisailun lisäksi.

Sää oli ihan kohtalaisen mukava kisaan. Ei satanut, vähän tuuli ja aurinkokin paistoi välillä. Vähän alkoi jännäpissa taas vaivaamaan, mutta onneksi ehdin käydä vessassa vielä ennen starttia :D Lähtö muutettiin siis minun onnekseni lyhyemmäksi eli ei heti 3 km juoksua, vaan rannasta juostiin pyörille ja lähdettiin ajamaan 20 km ja sitten vasta se kunnon juoksu. 

Alku ryntäys rannasta vaihtoon

Pyöräily meni epäilyttävän hyvin alkuun. Katselin vauhtiani ja mietin, että ei voi olla parantunut puolessatoista viikossa näin paljoa... Tässä on jotain mätää. Aloinkin vähän rauhoittamaan menoa ja varsinkin alamäissä lopetin polkemisen. Se ehkä vähän auttoi, kun takaisin tullessa joutui kohtaamaan totuuden. Se mikä oli siivittänyt menoa mennessä oli tuuli. Vastatuuli iski ja pahasti paluumatkalla. Keskinopeus putosi vitosella. Ensin säikähdin, että poljin itseltäni ensimmäistä kertaa jalat alta, mutta tyyppi, joka oli polkenut edelläni pysyi suunnilleen saman matkan päässä koko ajan. Vähän pääsi karkuun loppumatkasta, mutta tieto lohdutti, että vika ei ollut minussa :D

Lähdössä

Tulossa, opettelin matkalla juomaan myös tankopullosta. Meinas tulla jano alkumatkasta...

 Pyöräily meni kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvin ja en hävinnyt tempon ajalle kuin jonkun 1½ min. Juoksuun lähdin ajatuksena kevyt askel ja eteenpäin suuntaavat liikkeet. Noh koville se otti silti. Syke hakkasi korvissa enkä kuullut oikein mitään. Ihan hyvin se jalka nousi, kunnes näin teräsmiehen ottamat kuvat...  Ei ollut kovin kevyen näköistä ainakaan... 

Maantiejyrä heittää hanskat tiskiin

Loppuaika 57 min ja risat. 3 km juoksemiseen meni joku 15 min. Tarkkoja aikoja ei tullut otettua, kun ei oikein ole edes mitään millä ottaa aikaa :P Tein jotain historiallista kisan aikana. En katsonut kertaakaan sykkeitäni matkan aikana, vaikka mieli teki. Heitin kellon rämän paidan selkätaskuun ja vastustin houkutusta vilkaista sitä matkalla. Keskisykkeeksi paljastui lopulta 167 ja maksimi 179. Ei edes pahat, vaikka pahalta se tuntuikin. Tulin toiseksi, kun taas kerran minusta juostiin ohi. No ei se haittaa kivaa oli kuitenkin ja hyvä treeni tuli taas pitkästä aikaa.

Eilen kävin fustrassa ja viikon päästä uudestaan. Lauantaina Kuusijärvelle kisaamaan. Odotan sitä ihan innoissani, kun tykkään näemmä kisaamisesta niin paljon. Muistin tuossa, kun viime kesänä viimeinen kisa oli ohi, että vähän harmitti, kun pitää odottaa niin kauan seuraavaan kertaan. Onneksi odotus on kohta ohitse ^_^ Törmäillään Kuusijärvellä ja tsemppiä itse kullekin tulevaan koitokseen. 

Loppukevennyksenä kuvia viime torstain hyiseltä uinnilta kaverin uimalakkiin viritetystä GoProsta.