Liitäjä vs gaselli

Tuli tuollainen vastaan ja olen miettinyt tässä omaa juoksutyyliäni ja noiden kahden hyviä ja huonoja puolia. Melko hämmentävää ja ehkä vähän vaikeaakin. Pitäisi saada kuvattua omaa juoksuaan niin tietäisi vähän miten se menee. 

Tässä tällaisia mietelmiä tältä päivältä. Nyt voisi vähän lihaskuntoilla.

Pientä löysäilyä

Huomisen saa vielä rötvätä, vaikka se meneekin siivotessa ja pyykkiä pestessä. Sitten on paluu arkeen. Pääsiäisenä ei pahemmin tullut urheiltua, mutta päihdyttävien aineiden nauttimiseen keskityttiin pitkästä aikaa ja huolella. No sunnuntaina kävin testaamassa Jyväskylän uusittua uimahallia, koska siellä on 50m radat. Kävin kyllä viikko sitten keskiviikkonakin uimassa ja tänään taas juoksemassa. Lihaskuntoakin tuli tehtyä jossain välissä.

Viikon takaisessa uinnissa ei ollut mitään erikoista. Koetan vaan saada nyt kiukulla tekniikkaa haltuun. Sunnuntain uinnissa oli tosiaan erikoista ne 50m radat. Tuli pieni paniikki kun näin kuinka pitkät radat tosiaan on. Ei siinä auttanut kun lähteä uimaan, kun sinne asti oli tultu. Puolessa välissä kuulin kuinka kello piippasi, että sykkeet on ihan tarpeeksi ja tuli vähän sellainen olo, että kohta hyytyy. Selvisin kuitenkin. Uin mm. 500m pullarin kanssa. Ja se pidempi rata antoi sen mahdollisuuden, että sai rauhassa keskittyä siihen tekniikkaan ilman että pitää kääntyä välillä. Sen jälkeen uiminen helpottui huomattavasti ja siitä kertoi sekin, että sykkeet ei huidelleet enää niin korkealla. Win!

Tänään lähdin juoksemaan vaikka jalkani ovatkin vähän kiukutelleet. En keksi syytä miksi sääreni sivu on niin kipeä, välillä. Sattuu johonkin niin paljon silloin kun sattuu, että meinaa mennä jalat alta. On hierottu, venytetty, laitettu kylmägeeliä ja tiikerirasvaa, mutta ei vaan auta ei. Eikä ole penikat, sen verran erilainen kipu. Päätin että sillä se lähtee millä se on tullutkin. Muuta en enää keksi ja pakko alkaa juoksemaan vähän enemmän. Laitoin vielä uudet kengätkin jos ne auttaisi asiassa. Onnuin menemään ja tein 5x80m vetojakin ja loppua kohden jalat alkoivat niin sanotusti paranemaan. Nyt ei satu lainkaan. Ehkä se tosiaan lähti sillä millä se on tullutkin. Huomennahan sen näkee sitten. Pääse sängystä ylös...

Ja tein myös positiivisen havainnon niistä uusista Mizunoista. Niiden keraaminen pohja pitää harvinaisen hyvin jäällä! Melkein kuin nastat.

Sain otettua kuvankin, itsestäni jopa, juoksemisen jälkeen. 

 Ihanan hikinen...

Karu totuus

Kuva kertoo varmaan enemmän kuin tuhat sanaa, miltä minusta tuntui maanantain juoksutreeneissä. Ei aivan forever alone, mutta vähän masentavaa silti, kun huomaa olevansa aika paska juoksemaan. Mutta niin kuin mieheni ystävällisesti sanoi, pitää muistaa ottaa huomioon, että olen juossut elämässäni vasta vuoden. Eli onhan tässä tapahtunut aika suuri muutos siihen verrattuna mitä juoksemiseni oli vuosi sitten, kun aloitin. Kärsivällisyys ei vain kuulu parhaisiin puoliini. Kaikki heti mulle nyt! Pitäs olla jo. Oi voi.

Juostiin minuutin vetoja ylämäkeen kuusi kertaa. Minä raahustin henkihieverissä viimeisenä ja sitten melkein vierin mäen alas. Viimeisellä kerralla kyllä tempasin ja juoksin niin paljon kuin lähti. Melkein tuli kuolema. En pystynyt juoksemaan edes koko minuuttia niin kovaa. Pitää nyt varmaan alkaa tehostamaan juoksemisen treenaamista, kun se on kerran noin heikkoa verrattuna jopa uimiseen. Pyöräily sujuu kuin tanssi. Eli ei kovin hyvin sekään, haha. No muutaman kerran poljen tässä töihin niin hyvä siitä tulee.

Sunnuntaina hiihdin suunnilleen 5km. Oikea jalkani oli vähän vetelä lauantain spinnin jäljiltä, joten se ei ollut ihan maailman miellyttävin lenkki.

Ja jälleen yksi maisemakuva, mutta kuva kuitenkin. Vähän hanskaa oikeassa yläkulmassa.

Tämän päivän taidan pyhittää levolle. Jalat on niin jumissa. Taitaa kyllä olla koko kroppa. Teen inssityötä, jos sen saisi vaikka valmiiksi ja pelaan. Onneksi on loma.

Kesälomaa odotellessa :) sarjis

Aivan kuin edistystä, ehkä...

Voihan se olla alkavan ylirasituksenkin tunne... Noh pitää nyt toivoa ettei ole ja etten tule kipeäksi, mutta se olisi juuri minun tuuria. Pitää koittaa nyt levätä, kun alkoi talviloma. Hankala tilanne, kun voisi vihdoin treenata enemmän, mutta pitäisi levätäkin. Ehkä se auttaa, kun ei ole aikaisia aamuja.

Torstaina, tuntui ainakin siltä, että uinti olisi alkanut vihdoin sujumaan. Nöyryytys katsomalla omaa uintiaan taisi toimia. Mietin vaan virtahepoa, mikä taitaa olla lähimpänä sitä miltä näytin kuukausi sitten. Ja hoin itselleni leuka rintaan, leuka rintaa, nyt se *itun leuka rintaan. Kyllä sillä taisi olla vaikutusta. Vaikea uskoa kun ei näe. Noh vauhdin parantumisesta ja hengästymisen vähentymisestä vain päättelin, että nyt taitaa olla menossa parempaan suuntaan. Sain lopuksi massiivisen krampin jalkapohjaani, kun uitiin viesti. Puolessa välissä omaa osuuttani mietin, pitäisiköhän sitä hengittää. No, hengitin kerran. Enkä ollut juurikaan edes hengästynyt toisessa päässä allasta. Hämmentävää.

Tänään, lauantaina, heiluin lihaskunnon merkeissä aamulla. Olin hiestä läpimärkä. Illalla lähdin spinniin ja päätin kokeilla uusia kenkiä. Juoksin matolla 20min ja olin taas hiestä läpimärkä. Kengät oli kyllä aivan loistavat! Tuli sellainen "JES NÄÄ ON JUST SE MITÄ OON KAIVANNU" olo. Harvinaisen siistiä. Säären sivuun ei sattunut, eikä edes meinannut sattua. Loistavaa!

Spinnissä oli vuorossa jälleen maksimit. Ensimmäinen kierros meni vähän reisille, koska olin vahingossa ruuvannut vastusta hivenen liian paljon pienemmälle. Sitten, kun ruuvasin sen oikealle tasolle, ei kestänytkään enää kauaa, kun oikea jalka luovutti. Henki olisi kulkenut vielä ihan helposti ja vasemmassa jalassa ei juuri mitään väsymyksen merkkejä. Se harmitti. Seuraavaksi tehtiin sama seisaaltaan ja sama tilanne. Harmitti vielä vähän lisää. No, mutta kunto on selvästi kohentunu, koska viimeksi syke nousi niin paljon ennen tuota, ettei henki kulkenut enää kunnolla ja se loppui siihen. Ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Yhtä lihasta on vaan vähän vaikea treenata... Ai niin ja yllättäen olin taas aivan läpimärkä hiestä.

Tänään on ainakin tullut hikoiltua. Sinällään jännää, koska ennen inhosin sitä kauheaa hikistä oloa. Lopetin tyyliin siinä kohdassa, kun se alkoi ällöttämään. Johtuu varmaan autistin neuroottisuudesta, mutta onneksi kaikkeen taitaa tottua. Ainakin melkein.

Huomenna koitan raahata itseni hiihtämään. Ehkä muistan ottaa jotain mieltä ylentäviä kuviakin joskus vielä... Pitää alkaa hokemaan sitäkin itselleen. "Ota kuva, ota kuva, ota kuva" niin kuin uidessa leuka rintaan.

Oho hups

Menin sitten vähän shoppailemaan eilen. Mukaan tarttui se märkäpuku ja vähän yllättäen toiset juoksukengät. Kärsin edelleenkin kamalasta kulutuskrapulasta. Miten sitä sitten sijoittaakaan niin helposti pienen omaisuuden urheiluvälineisiin, kun muuten kaikki rahan käyttö tuntuu kamalalta. 

Kävin eilen, lauantaina, kokeilemass varuste.netin myymälässä Orcan Sonaria. Se oli melko hyvä, täytyy sanoa että parempi kuin TYRin puku. Mutta vähän ahdisti hartioista. Olen siis 174cm/72kg ja tarkoituksena kadottaa muutama kilo (tuli jostain 5kg extraa kun aloin treenaamaan). TYRin puvusta en ollut saanut edes L kokoa kunnolla päälleni, mutta tästä meni se M. Halusin kuitenkin käydä kokeilemassa 4runnersilla 2XU A:1 pukua. Ja yllättäen se osoittautuin parhaaksi ja kalleimmaksi vaihtoehdoista... Tuntuu joskus, että on joku kirous, kun aina se kallein istuu parhaiten päälle... Tästäkin se M oli paras. Melko hikistä hommaa sovitella noita pukuja, mutta on näemmä sen verran eroja, että onneksi en lähtenyt tilaamaan suoraan jotain netistä, kun tiennyt omaa kokoaan kunnolla.

Ja ne kengät... Rakkautta ensi silmäyksellä (kenkäfriikin vikaa). Värikin miellytti silmää, höhö. Sitten, kun ne laittoi jalkaan ilme kirkastui entisestään. Merkki (on jälleen) ja malli Mizuno Ronin 4. Kevyt ja helpontuntuinen mielestäni. Oli vaan tullut vähän olo, että vähemmän vaimennetut kengät voisivat olla välillä hyvät. Saisi nyt lumet vaan sulaa vähän nopeammin, että pääsisi kokeilemaan niitä ihan kunnolla. Muutenkaan jaksa tätä loputtomantuntuista talvea enää...

Eilen käytiin triathlonkouluporukalla katsomassa uintivideoitamme opettajamme luona ja kuuntelemassa hivenen ravitsemus vinkkejä. Meitä on kuvattu pari kertaa unititreeneissä. Ensimmäisen kerran joskus kuukausi sitten ja viime torstaina. Oh god näytin ihan virtahevolta ensimmäisessä pätkässä. Uin pään NIIN pinnalla. Järkyttävää. Toisessa ei ollut enää niin paha. Ensimmäisessä huomasin myös, että oikea jalkani oli todellakin säälittävä kanssamatkustaja, ennen kuin aloin kiinnittämään enemmän huomiota sillä työskentelyyn.

Spinnissä poljettiin taas ilman satulaa. Jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen ajattelin, että en tule selviämään hengissä. 25min myöhemmin alkoi kuitenkin kummasti kulkemaan. Mystinen voimaantuminen. Tai ehkä se kunto on vaan kohenemaan päin. Huomasin jälleen kuinka yritän huijata oikealla jalallani edelleen. Jalkaterä kääntyy vaivihkaa ulospäin ja saan olla korjaamassa sitä koko ajan. Todella raivostuttavaa. Vaatii hirveän keskittymisen, että saan pidettyä jalan kurissa.

Tänään hiihdin taas 8km. Piti olla juu palauttava, mutta piti taas mennä niin kovaa kuin suunnilleen jaksoin. Vaikka hiihtäminen on suoraan sanottuna ihan yhtä perseestä, kuin 10 vuotta sitten, niin taitaa olla ratsastamisen lisäksi ainut missä en voi huijata oikealla jalalla. Ja sen kyllä huomasi jälkeenpäin. Hyvä että jaksoin kävellä takaisin autolle, kun toinen jalka oli niin vetelä.

Piti ottaa tänään taas kuvia, mutta kas kummaa, unohdin. Ei ole tuo kameran(puhelimen) kanssa heiluminen ja itsensä kuvaaminen niin helppoa... Varsinkin, kun koitaa vältellä sitä muutenkin. Sää oli kyllä mitä mainioin.

Treeniputki

Jos nyt kolmea päivää voi kutsua sellaiseksi. Lauantaina oli spinni, sunnuntaina kävin hiihtämässä ja eilen oli taas spinni. Kyllä nyt vähän tuntuu kieltämättä jaloissa. Tänään pidin ihan mielelläni huilipäivän, mutta kävin sentään kokeilemassa märkäpukua ja se kävi melkein urheilusta. Suosittelen ja laitan itsekin seuraavalla kerralla tyyliin teknisen kerraston tai edes sukkahousut, että saa sen puvun kivuttomasti ja hiettömästi päälle.

Kokeilin TYRin Hurricane Wetsuit Cat 1stä. Olihan se. Vaikea sanoa mitään arviota, koska se oli ensimmäinen märkäpukukokemukseni ikinä. Olo oli kuin hylkeellä ja tuli mieleen, että jään kellumaan pinnalle se päällä ja tuuli vie mukanaan. Pitää etsiä vielä joitain muitakin sovitettavaksi, mutta en oikein tiedä mistä löytäisin lisää. Jos joku tätä sattumalta lukee ja tietää niin saa kertoa. 

Ah kamalaa ja olen alkanut haaveilemaan toisista juoksukengistä ja pyörästä... Näin GoExpossa vihdoin Suomeen rantautuneet KTMn pyörät. Sellanen ois niiin siisti. Messut oli, ainakin meidän mielestä, aika kuivat. Siellä ei ollut edes niitä märkäpukuja, joita menin vähän niin kuin etsimään. Onneksi hepat oli söpöjä, niin kuin aina.

Tällaista tällä kertaa, nyt nukkumaan ja huomenna lihaskuntoilua.

Vihdoinkin

Viikonloppu ja kotona. Koulutusmatka olikin rasittavampi ja toimintaa täynnä, kuin osasin odottaa. Ehtinyt edes ajatella kirjoittavani tänne mitään. Kävin sentään kaiken kaikkiaan neljä kertaa juoksemassa. Taisi olla äkkiseltään vähän liikaa se 28km yhteensä, kun tuli säären sivu vasemmasta jalasta niin kipeäksi, että vieläkin aristaa välillä kävellessä. Sää parani ja lämpeni huomattavasti matkan loppua kohti. Keskiviikkona olikin jo 15 astetta lämmintä ja kamala järkytys kun tuli takaisin tänne tuuleen ja tuiskuun. Taisi olla vielä saman verran pakkasta keskiviikko iltana...

Pari kuvaa viikon takaiselta lenkiltä. Piti ottaa puhelin mukaan kun menin maanantaina juoksemaan yhteen aivan mahtavaan puistoon, mutta unohdin sen sitten takin taskuun autoon. Auto sen takia, koska jouduimme vaihtamaan hotellia messu ryntäyksen takia ja olimme pari yötä lentokenttähotellissa, jonka ympärillä ei yllättäen ollut mitään mahdollisuutta juosta (ja muutenkin aika kamala hotelli). Puistoa olin jo ihaillut lauantaina, kun kävimme eläintarhassa. Kyseessä ei ollut mikään pikku metsä pläntti vaan sitä riitti. Harvinaista kohtalaisen isossa kaupungissa kuitenkin.

Hannover oli oikein miellyttävä kaupunki. Suosittelen vahvasti. Ei mikään turistirysä, mutta paljon historiallisesti mielenkiintoisia paikkoja ja kesällä aivan varmasti mahtava paikka. Pitääkin harkita matkustamista sinne noin niin kuin muuten vaan.

Ensimmäinen hotellimme. Olisimme kaikki viihtyneet siinä koko matkan, koska se oli niin rauhallinen ja mukava paikka. Reunimmainen kattoikkuna oikealla oli minun. Sinne paistoi aurinko aamuisin ihanasti.

Linna oli vaikuttava. Kävimme opastetulla kierroksella siellä. Ylensyömisen ja vehnäoluen lisäksi ei oikein muuta mainittavaa. Kivaa oli, mutta ihanaa olla taas kotonakin ja normaalin treenirutiinin parissa. Joka alkoikin eilen heti uimisella. ARGH kuinka ärsyttääkin se, kun en osaa pitää päätäni alhaalla kun uin... Se pilaa sitten koko asennon ja sitten menee hankalaksi. Pitää opetella hengittämään ilman että näytän siltä, että olen hukkumaisillani.

Ai niin mainitsin siitä lentokoneessa olevasta ravintolasta viimeksi. Olimme menossa sinne, mutta se oli jo täynnä. Joten katsoin sitten tripadvisorista minne mennä ja päädyimme kaupungin varmaan hienoimpaan ravintolaan, hehe. Ei ollut huono valinta se Basil. Ei siis suotta ensimmäisenä tripadvisorissa Hannoverissa.

Huomenna olisi GoExpo ja spinni ohjelmassa. Niitä odotellessa voisi mennä saunaan ja nukkumaan. Jonkin asteista uupumusta havaittavissa edelleen matkasta.