Viikko meni tuttuun tapaan, mutta nyt oli tosiaan jo vähän pakkopullaa, kun väsytti koko ajan niin paljon. Keskiviikkona alkoi migreeniputkikin, jonka sain vasta tänään selätettyä. Nyt vasta väsyttääkin, kun se yliväsymys on ohi. Off seasoniakin on jäljellä enää kaksi viikkoa ja sitten se vasta varmaan väsyttääkin... Toivottavasti tämä tästä. Kipeäksikin olen saattanut olla tulossa, enää ei kyllä tunnu siltä onneksi.
Eilen kävin nykäisemässä vähän niin kuin ohimennen 1 km wattbike kisassa Hyvinkäällä. Meni aika samoihin kuin viime vuonna eli 1 min 20 s. Pientä kehitystä johonkin suuntaan havaittavissa, mutta ei ihmeempiä. En oikein tiedä miten tähän pitäisi nyt suhtautua. Olla iloinen, että ei ainakaan huonommaksi ole mennyt? Vai lyödä itseään naamaan? En ehtinyt sitten muita, kun illalla oli ystäväni 30 v juhlat ja piti käydä ruokakaupassakin ja vaikka mitä pientä säätöä.
 |
| Naisten kilometrille starttaamassa |
Video kisasta kaikessa lyhykäisyydessään. Aina se ottaa koville, kun lyhyestä matkasta on kyse. Tällä kertaa etureisiä oikein särki polkemisen jälkeen, mutta pääsin omin jaloin pois samantien.
Tänään, sunnuntaina, nukuin taas vahingossa kymmeneen asti. No ihan hyvä, että nukutti, niin ehkä jaksan ensi viikkolla paremmin. Teräsmies päätti vaihtaa talvirenkaat autoon, niin en sitten päässyt aamusta salille. Hetken harmitti, mutta onneksi oli niin kaunis päivä, että lähdin juoksemaan kevyesti ja ajattelin, että illalla sitten salille. Juoksu tuntui kauhean raskaalta, vaikka vaan kevyesti peekoilin. Väsymys vaikutti siis edelleen. No heitin sitten ajatuksen salille menemisestä aika nopeasti mielestäni juoksun jälkeen, kun alkoi sitten taas väsyttämään niin paljon, että en meinannut jaksaa enää edes siivota...
Nyt kävi näin, mutta ehkä ensi viikolla taas jaksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti