sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Melkein parantunut

Hengissä! Vaikka ei se siltä vielä eilenkään tuntunut oikein, että paranisin. Keskiviikko ja torstai meni lähinnä nukkuen, perjantaina päätin lähteä koiran kanssa kävelylle, mutta uuvahdin lenkin lopussa niin, että hyvä jos pääsin takaisin sisälle. Loppu ilta meni perjantainakin sitten ihan hiljaa paikallaan teetä juoden. Eilen piti vääntäytyä ruokakauppaan ja lahjaostoksille, kun ei ehdi muuten. Selvisin, mutta vähän oli voimat loppu sen jälkeen. Tänään ollut jo sen verran parempi kuitenkin, että jaksoin siivota, silittää ja laittaa ruokaakin. Väsyttää, mutta ei sen pahempaa. Korvatkin alkavat aueta :D

Kurkku on heikko kohtani nielurisojen puutteen vuoksi ja joku mokoma sinne pääsi veden mukana pesiytymään vielä, kun yskin kurkun karrelle viime sunnuntaina. Hetkeen en ole ollut näin kipeä. Toivottavasti rippeetkin häviää perjantaihin mennessä, kun olisi leiriä Pajuladessa. Loppuvuosi muuten menee aika hissuksiin, kun pääsi tämä kohta, toivottavasti, jo selätetty virus yllättämään. 

Hassua ollut kyllä se, että omegawavessa ei sairastaminen ole pahemmin näkynyt. Aloin mittaamaan vielä aamuisen lisäksi iltaisin, että näkisin kuinka paljon päivän pyöriminen aiheuttaa väsymystä. Ei juurikaan eroa. Parina päivänä lukemat paranivat iltamittaukseen. Olin vähän ihmeissäni ja olen edelleen :D Ehkä sitä eroa alkaa syntymään, kun pääsen taas treenin makuun parannuttuani.

Muuten tämä vuosi on ollut ihan onnistunut. Aloitin triathlonhaasteen 1 tason ohjelmalla, kun ajattelin, että pitäisi puolenmatkan ohjelman olla riittävä perusmatkalle ja sitten vielä maratoni päälle heinäkuussa. Lisäksi otin sprintti ohjelman, kun olin menossa sinne sprintin SM kisoihin, mutta sairastin juuri silloin, niin se meni sitten siinä. Se oli ehkä sinällään onni, koska en olisi varmaan kestänyt sitä pettymystä minkä olisin siinä kisassa itselleni tuottanut. Oma kuntoni ei tosiaan vastannut odotuksiani silloin. 

Loppu kesää kohti vaan meno parani kuitenkin. Vielä, kun keksin sen pyöräilyn Nurmijärvi-Nokia, joka taisi olla se todellinen avaintekijä siihen, että ylitin jonkun kynnyksen fyysisesti ja varsinkin henkisesti. 40 km ei tuntunut edes enää pitkältä, kun lähdin perusmatkalle Nastolassa :D Kiskolla tuli meinaa paniikki 30 km kohdalla pyöräilyssä vielä. Niin sitä vaan asiat saa uudet mittasuhteet.

Syksyn koitin ottaa rennosti, mutta yllättävän paljon sitä tuli tehtyä kuitenkin kaikkea. Suunnistus oli yksi, baletti toinen ja tankotanssi kolmas erikoinen lisäys ohjelmaan. Syys- lokakuun lähinnä juoksin, kun menin vielä Vantaalle juoksemaan toisen puolimaratonin ja paransin huimasti aikaani. Sitten piti koittaa virittyätyä vähän wattbikenkin selkään, kun siinä alkoi kisakausi marraskuun puolessa välissä. Uiminen oli tauolla melkein kaksi kuukautta, kunnes löysin kaverin kautta tieni Keravan mastersseihin. Uimiseni on parantunut huomattavasti lyhyessä ajassa mitä olen siellä ehtinyt käymään. Ainakin omasta mielestäni...

Tällä hetkellä hymyilyttää, kun olen valovuoden päässä siitä mitä olin vuosi sitten. Silloin treenaamaan lähteminen inhotti, nykyään odotan milloin pääsen taas. Treenin jälkeen ei ole paha olo, enkä mieti enää miksi teen tätä, miksi rääkkään itseäni tällä tavalla, vaikka olisi vetänyt kovaakin, vaan hymyilyttää ja mietin, että olipas kivaa. Loppuun kuvat heiaheiasta mistä näkee vähän määriä tältä vuodelta. Totesin tämän helpoimmaksi tavaksi havainnollistaa tilannetta näin äkkiseltään.

Tuntimäärät vuodelta

Top 5


 

2 kommenttia: