tiistai 28. lokakuuta 2014

Pahus kun on pimeää

Meinaa ulkona heiluminen kärsiä, kun pimeä tulee jo ennen viittä. Lauantain juoksu siirtyi sunnuntaille, kun olisin päässyt vasta viiden jälkeen juoksemaan ja suunnittelemani reitti sisälsi enimmäkseen valaisematonta reittiä. Juoksin sen sitten sunnuntaina puolenpäivän aikaan kauheassa jäätävässä tuulessa ja tihkusateessa. Sykkeet nousivat aina tuulisilla osuuksilla, varmaan vaan sen takia, että otti niin aivoon. Sitten liukastuin ja melkein kaaduin, kun väistin lätäkköä peltotiellä juostessani. Toinen kenkähän siinä kastui ja olin juossut vasta melkein neljä kilometriä yhdestätoista. Siihen märkään tottui tai sitten se vaan kuivui, niin en muistanut sitä onneksi kauaa.

Juoksin ensimmäistä kertaa puolimaratonin jälkeen eli kaksi viikkoa tullut taukoa varsinaiseen juoksemiseen. Sujui se silti ihan mukavasti. Vähän kokeilin muuttaa oikean jalan askellusta viimeisellä kilometrillä, kun alaselkä on nyt naksautettu kohdilleen. Tarkoittaa siis sitä, että normaalisti jalkaterä kääntyy tahtomattaan ulospäin. Pystyin ensimmäistä kertaa kontrolloimaan sitä kunnolla ilman, että tuli kipua sisäreiteen. Nyt tuntui taas oikeassa pakarassa ja hetken päästä alkoi sattumaan isoon varpaaseen niin paljon, että piti lopettaa. Olinkin jo melkein kotona siinä vaiheessa. Mielenkiintoisia havaintoja. Pitääkin siis jatkaa harjoituksia tämänkin parissa.

Spöka
Sunnuntai iltana menin sitten uimaan, kun olin juoksun jälkeen kokeillut halloween meikkiä ja mopannut. Unohdin vaan meikkikuorrutuksen naamaani, kun tuli vähän kiire lähtö ja ainakin uimahallin kassaneiti katsoi vähän pitkään :D Oli sitä kiva sitten jynssätä pukuhuoneessa pois. 

Sain vähän opastusta tällä kertaa potkuihini, jotka taisivat olla jokseenkin tönköt. Jotekin ne tutut ohjeet upposivat nyt niin hyvin, että uintini sai taas lisää boostia. Ehkä se kertaus on tosiaan opintojen äiti... Olin ihan onnessani jälleen, kun uiminen on oikeasti kivaa nykyään :)

Eilen en ehtinyt salille, kun työpäivä venyi. Menin sitten tänään. Olin harkinnut suunnistamista vielä viikko sitten, mutta viiden aikaan oli jo vähän turhan synkkää. Vaikka menisi lampun kanssa olisi se silti vaikeaa. Ensi keväänä voi taas jatkaa. Harmittaa vähän, kun se oli niin mukavaa vaihtelua. Sovittiin kyllä kaverin kanssa, että aletaan käymään tiistaisin yhdessä sitten juoksemassa, kun kaksin aina kivempaa.

Tänään salilla sain tehtyä kolme leukaa putkeen! Ai että kuin siistiä. Kädet olivat kyllä niin raadot sen jälkeen, mutta täytyy koittaa tehdä ensi kerralla 3x3 tai ainakin 2x3. Ihan älyttömän siistiä, koska en ole aikoihin pystynyt edes yrittämään, kun tuntunut, että olkapäät lähtevät paikoiltaan. Täytyy nyt kyllä sanoa, että melkein oksettaa jo itseänikin, kun olen niin innoissani kaikesta :D

Takaolkapääsoutua viidellä kilolla, ihan kauheeta :D
Lopun liikenevän ajan olen koittanut askarrella halloween asuani perjantaina oleviin duunin bileisiin. Kädet on kanaverkon haavoittamat ja liisterin kuivattamat. Vielä on paljon tekemättä, mutta aikaa ei kauheasti. Iskee varmaan kunnon itkupotkuraivarin jossain vaiheessa. Eihän tätäkään olisi ajoissa voinut aloittaa, kun 3 kk sitten tuli jo tieto kekkereistä... Noh aina sama juttu :D

2 kommenttia:

  1. leuan vedot on kyllä mahtava haaste. Noin vuosi sitten harjoittelin ne ahkerasti ja pääsin 0sta viiteen. Mutta siihen se sitten jäi. Se kuudes on näköjään aika mahdotonta. Mutta nyt pitää kyllä yrittää uudestaan! Kiitos inspiraatiosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain ^_^ ajattelin jonkinlaista leuanvetohaastetta jopa, kun näitä kaiken maailman haasteita piisaa :D

      Poista