Triathlonleiri

Oli ehkä elämäni yksi hienoimmista, mutta samalla rankimmista viikonlopuista. Treenattua tuli enemmän kuin mitä normaalisti treenaan kahdessa viikossa. Heiaheia näytti 12 h viime viikolle ja viikonlopulta tuli kymmenisen tuntia. Pelkäsin vähän jaksamiseni puolesta, mutta vaikka koville otti niin hyvin se meni. Nälkä on vaan koko ajan edelleen. Sunnuntaina rättiväsyneenä nukkumaan, mutta nukahtamista häiritsi nykiminen. Piti turvautua lihasrelaksanttiin, että sai kädet rauhoittumaan. Paikat ei ole pahemmin jumissa, pohkeet jostain syystä eniten. En nyt ihan heti keksi mitä olen tehnyt sellaista, että olen saanut ne tähän kuntoon. Veikkaan armotonta uimista. Pitkä on juttukin, että koittakaa jaksaa lukea.

Matkaan lähti paljon kaikkea

Olin ottanut perjantain vapaaksi töistä, että pystyin rauhassa valmistautumaan viikonlopun kovaan koitokseen. Nukuin niin pitkään kuin nukutti, söin hyvin ja pakkasin kaameasti kaikkea mukaan. Kuvassa näkyy mitä kaikkea raahasin mukanani. Märkkäri, paperikassissa eväät, repussa treenivaatteet, sinisessä pussissa uintikamat ja kolmannessa laukussa kengät. Ja ei ollut mitään turhaa. Treenivaatteita olisi voinut olla oikeastaan vähän enemmänkin.

Lähdettiin matkaan kahden aikoihin ja oltiin Nokialla neljän pintaan. Teräsmies näytti vähän mestoja Nokialla, koska on asunut siellä niin tiesi paikat missä tultiin olemaan eli lukio, Jumppakulma ja uimahalli. Sitten mentiin levittäytymään teräsmiehen veljen luokse. Leiri alkoi sitten pari tuntia myöhemmin luennolla missäs muualla kuin lukiolla ja siellä Jarmo Hast ja Simo Hillo pyöräyttivät homman käyntiin, esiteltiin keitä ollaan jne, ja oli vähän juttua uintitekniikasta.

Tämän jälkeen lähdettiin uimahallille ja venyteltiin hetki ensalkuun ja sitten uimaan. Siellä katsottiin vähän miten kukakin ui. Sain kuulla, että nostan liikaa päätäni, kun hengitän oikealta ja syynä oli se että ajoitus on vähän myöhässä. Hetken nojailin uupuneena altaan reunaan ja mietin asiaa. Sitten, kun lähdin taas uimaan niin mietin asiaa lisää ja kas kummaa sen pään kääntäminen aikaisemmin helpotti asiaa huomattavasti. Tuntui hassulta, että en ollut huomannut sitä itse. Noinkin päivänselvätä tuntuva juttu. Alkoi hengittäminen kummaltakin puolelta sujumaan huomattavasti paremmin. Uitiin joku 1500 m ja minulle reppanalle se oli aika paljon. Viime tiistaina, kun uin sen henkilökohtaisen ennätykseni 900 m ja nyt piti tempoa jo melkein puolet lisää. Uuk. Söin jälleen uimisen jälkeen ja huomasin mitä olin unohtanut. Pyyhkeen. Sain lainata jonkun ihanan toisen leiriläisen pyyhettä, en kyllä enää edes muista kuka sitä lainasi, mutta kiitos hänelle. Ensimmäinen iltakin otti koville niin alkoi vähän pelottaa seuraava päivä.

Lauantaina heräsin silmät ristissä kuuden tunnin yöunien jälkeen. Jäätiin höpöttelemään vähän liian pitkäksi aikaa ruuan päälle, niin vähän pääsi ilta venähtämään. Argh ja ulkona oli ihan pirun kylmä. En ollut aivan varautunut tällaiseen. Ollut liian pitkä syksy... Ehdin kuitenkin ihan hyvin aamun ensimmäiseen treeniin, joka oli spinnitunti jumppakulmassa. 

Vielä hymyilyttää ennen spinniä

Hiki virtasi ja ajattelin, että saan sydänkohtauksen vielä, en niin aamu ihmisenä. Mietin siinä, kun spinni loppui kymmeneltä, että normaalisti juon vasta aamukahviani lauantaina siihen aikaan. Sitten pitikin taas syödä jotain (geeli) ja lähteä ulos kirmaamaan. 

Juoksemaan

 Kroppani tuntui olevan edelleen eri mieltä urheilusta noin aikaisin. Sykkeet olivat vain hämmentävissä lukemissa koko ajan. Juoksutreeneissä keskityttiin tekniikkaan. Piti juosta urheilukentällä, mutta rata oli niin jäässä, että päädyttiin juoksemaankin kentän nurmikolla. Ei huono vaihtoehto sekään. Kaikenlaista hyppy, pomppu, loikkaa siinä sitten tuli tehtyä. Mentiin myös harppomaan metsään mäkeä ylös tiellä ja ihan siellä metsässäkin. Sitten takaisin Jumppakulmaan vaihtamaan vaatteet ja syömään uimahallille. Siellä oli todella hyvää kanapastaa ja kaikkea. Tai sitten olin vaan niin nälkäinen, että ihan mikä tahansa olisi ollut suurinta herkkua ikinä. Ei vaan, oli se pasta hyvää. Sitten olikin ihanan tauon paikka eli luento lukiolla, jonne meinasin kyllä sitten nukahtaa, tärkeästä aiheesta huolimatta. Siellä oli mm. miten treenata ja palautua niistä treeneistä eli miten treenaat oikein.

Rentouttavan luennon jälkeen söin taas, tällä kertaa banaani ja patukka katosi kitaani. Sitten kuntopiiri, jonka jälkeen oli kädet ihan makaronit. Mietin vain miten pystyn enää uimaan. Uidessa oli vielä kuvaus. 

Kai tota voi uimiseks kutsua

Oh my ja olin heti ensimmäisenä. Hallissa oli Aqua Plussan treenit ja kävin Kaitsuakin (Söderdahl) moikkaamassa. Sitten kameran eteen. Ai kauhee mikä banaanikäsi... Väärään suuntaan siis. Ja mun perse painaa liikaa, ainakin se näyttää siltä. Potkutkin oli aika polvet koukussa menoa. Voi voi. Syytän jännitystä kameran edessä. Jännitän ihan liikaa niin menee yliyrittämiseksi. Toisen videon lopussa alkoi jo itseänikin naurattamaan niin paljon, että käännyin vain selälleni ja luovutin.

Sitten uitiin vaan, kunnes kaikki oli kuvattu. Kokeiltiin erilaisilla välineillä. Ostin vihdoin ne lyhyet räpylät eli zoomerit. Harvinaisen loistavat vehkeet. Päästelin menemään niillä ihan onnessani. Sitten lättäriä ja pullaria. 2190 m näytti kelloni matkaa, kun nousin altaasta. Järkytyin. Taas uusia ennätyksiä itselleni, mutta kyllä se otti koville. Tämän jälkeen, yllätys yllätys, söin jälleen. Tehon palautuspirtelön. Ne on muuten hyviä. Valkosuklaa ja suklaa ainakin upposivat hyvin.

Teräsmiehen veli teki super hyvää ruokaa taas, kun päästiin "kotiin". Kiskaisin melkoisen annoksen spaghettia ja jauhelihakastiketta. Meinasin nukahtaa sen jälkeen ruokapöytään. Menin kymmeneltä nukkumaan, mutta heräsin neljältä nälkään! ja janoon! Söin banaanin ja join kaksi mukia vettä. Huh. Vaikka olin juonut päivällä varmaan neljä litraa, oli jano. 

Aamulla olin ihan titityy-tyy-tyy. Neljä tuntia piti vielä jaksaa. Ja ensimmäisenä tietysti uimaan. Autossa matkalla uimahallille jo mietin, että eipä tule edellistä kertaa ihan heti mieleen, kun sunnuntai aamuna on ennen kahdeksaa liikkeellä. Oli sentäs märkäpuku uintia tiedossa niin ei tarvinnut palella ihan niin hirveästi. Kaksi tuntia siinä sitten polskuteltiin. Koitettiin toteuttaa mm. kaikkia kisoissa ominaisia tilanteita, että kaikille tulisi jonkinlainen käsitys millaista mylläkkää se voi olla. Peesissä uimista, suunnistamista jne. 

Kelluva startti ja itse olen oikealla ylhäällä

Toisella tunnilla olin jo niin katkipoikkipuhki, että en olisi jaksanut oikeasti uida enää metriäkään, mutta Jarmo kannusti vielä uimaan, joten purin hammasta ja jatkoin kiukulla. Hapenoton vinkkien ansiosta se helpottui vielä lisää ja tajusin jotain mullistavaa ihan vahingossa. Sain sen vedon vihdoinkin sinne missä sen pitääkin tuntua. Kyljessä. Ymmärsin vihdoinkin mitä se oikeasti on. En yrittänyt enää huitoa narukäsilläni pelkästään vaan veto lähti kyljestä \o/ kiitos Jarmo, että sait minut uimaan yli voimieni, koska se, että käteni olivat jo niin voimattomat sai kehoni käyttämään loppuakin kroppaa. Se antoi uutta voimaa ja jopa uskoa itseeni. Uinnin jälkeen söin taas vaihteeksi. Banaani ja Fastin palautus pirtelö. Huh kun oli makeeta.

Mahtava jengi

Enää oli tunnin kreisi spinni. Tehtiin vetoja. Hikoilin kuin... minä. Pyörän alla oli lätäkkö tunnin lopuksi. Sitten body balance. Se oli loistava setti vaikkakin lopen väsyneet lihakseni protestoivat välittömästi kaikkia vatsalihas ym liikkeitä vastaan. Venyttely kruunasi viikonlopun. Väsynyt, mutta onnellinen. Meitä taisi olla siellä 15 iloista triathlonistia ja oli mahtavaa tutustua uusiin samanhenkisiin ihmisiin ja olihan siellä pari muutakin bloggaria Soile ja Salkin. Leirin siis järjesti Simo Hillo ja Pedart sekä Jarmo Hast. Menen varmasti uudestaankin, jos vain tarjoutuu sopiva tilaisuus.