Huomenna kärsitään tämäkin päivän edestä sitten!

Tänään yllätti väsymys. Piti mennä spinniin, mutta kun huomasin melkein nukkuvani keittiön pöydän ääressä töistä tultuani niin ajattelin, että ehkä on parempi jättää väliin. Kyllä sitä ehtii vielä. Harvinaista ajattelua itseltäni. Olen kuitenkin itse itseni pahin piiskuri. Asiaan ehkä vaikuttaa se, että tuli viikonloppuna tehtyä kuitekin aika paljon kaikenlaista, muutakin kuin vaan treenattua! Laitoin jopa siemeniä itämään, että saan omat yrttini.

Torstaina oli 400m testiuinti. Minulla meni siihen n.10min. En ollut kauhean tyytyväinen. Tarkoittaa vaan siis sitä, että pitää uidan vielä paaaaaljon lisää. Tekniikka alkaa kuitenkin vähitellen paranemaan.

Perjantaina juoksin 9km! Siis MITÄ?! En uskonut sykemittariani kun katsoin siitä matkan. Piti tarkistaa Google mapsista vielä. Olin päättänyt lähteä juoksemaan varovaisesti ja kuunnella jalkojeni tuntemuksia. Ensimmäisen kilometrin jälkeen teki mieli luovuttaa, mutta päätin jatkaa ehkä vielä vähän varovaisemmin, melkein kävelyvauhtia. Meni varmaan toinen kilometri ja kivut alkoivat kaikkoamaan. Samalla ihmettelin mitä sykkeelleni on tapahtunut koska se oli vain 125 ja en ole nähnyt vuoden aikana kertaakaan vastaavaa, juoksin sitten kuinka hiljaa tahansa. Lönköttelin siinä menemään 40min kunnes kävelytie päättyi. Keskisyke oli siinä vaiheessa 129. Päätin sitten juosta oikeasti vähän kovempaa kotiin ja siinä meni 30min. Keskisyke oli 136 koko juoksun jälkeen. Uskomatonta! Koska normaalisti juoksulenkkieni keskisyke on pyörinyt lähempänä 150, vaikka olisin juossut hiljaakin. En nyt mitenkään kovaa mennyt ylipäätään, mutta matkana tuo oli aikamoinen saavutus minulle. Kroppa kyllä kiitti seuraavat pari päivää...

Kauniin auringonlaskun huomasin kävelytien päässä.

Lauantaina piti olla spinni, mutta jostain syystä sitä ei sitten ollutkaan. Päädyimme sitten parin muun triathlonkoululaisen kanssa venymään siellä salilla. Näytin vähän tankotanssikin alkeita. Ihmeen hyvin lähti ne liikkeet itseltäkin vielä vaikka olen ollut aika laiska sen lajin suhteen viimeaikoina. Joskus tulee välillä vähän pyörittyä omassa tangossa kotona, koska se avaa hyvin hartiat.

Sunnuntaina kävin taas uimassa. Nyt alkoi saamaan jo jotain hyvänolon tunnetta siitäkin, koska tekniikka alkoi vihdoin näyttämään jotain parantumisen merkkejä. En ollut siis koko aikaa henkihieverissä, vaan pystyin uimaan vapaatakin jo 50m. Kaksi kuukautta aikaa saada homma hanskaan. Eiköhän se siitä... Muuten uidaan sitten rintaa.